Helppoa lukemista
Kauniita ja yksinkertaisia sanoja
Tosikertomus Yhdysvalloista.
Kaci hymyili istuessaan paikalleen Alkeisyhdistyksessä. Tänään oli ollut lasten sakramenttikokousohjelma. Häntä oli jännittänyt sanoa oma osuutensa, mutta hän sai sen kuitenkin sanottua!
Sisar Dench, Alkeisyhdistyksen johtaja, seisoi luokan edessä. ”Tämän päivän sakramenttikokous meni hienosti!” hän sanoi. ”Tiedän, että jokainen teistä teki kovasti töitä oppiakseen oman osansa.”
”Paitsi Kaci”, yksi vanhemmista pojista sanoi. ”Hänen sanoistaan ei kukaan saanut selvää.”
Sisar Dench kurtisti kulmiaan pojalle ja kääntyi sitten hymyillen Kacin puoleen. ”Sinä osasit hienosti.”
Kaci yritti olla itkemättä. Hän oli tehnyt parhaansa oppiakseen oman osansa. Toisinaan sanat vain eivät tulleet hänen suustaan niin kuin hän tarkoitti.
Kotimatkalla Kaci ei pystynyt enää pidättelemään kyyneleitään.
”Mikä hätänä?” äiti kysyi.
”Yksi pojista pilkkasi minua. Hän sanoi, etten sanonut osaani oikein.” Hän alkoi itkeä kovemmin.
”Sinä osasit hienosti. Isä ja minä olemme ylpeitä sinusta”, äiti sanoi. ”Tiedätkö, kuka muu on ylpeä sinusta?”
Kaci pudisti päätään.
”Taivaallinen Isä”, äiti sanoi. ”Hän tietää, että teit parhaasi.”
Kacista tuntui paljon paremmalta. Hän päätti itsekin käyttää sanoja tuodakseen hyvää mieltä muille.
Koulussa Kaci sanoi opettajalleen, että tämä osasi opettaa hyvin.
Kotona isä asensi hyllyä. Kaci sanoi isälle, että tämä osasi tehdä heidän kodistaan kauniin.
Ulkona Kaci ja hänen veljensä pelasivat palloa yhdessä. Kaci sanoi veljelle, että tämä osasi heittää hienosti.
Kun Kaci sanoi muille, että he osaavat jotakin hienosti, hänestä tuntui hyvältä. Kun hän näki muiden hymyilevän, hän tiesi, että hänen yksinkertaisilla sanoillaan oli suuri vaikutus!
Kuvitus Greg Paprocki