Uusi kirkko Jamesille
Jamesista tuntui täällä erilaiselta kuin heidän toisessa kirkossaan.
Tosikertomus Fidžistä.
Jamesi meni ulos pienelle aidatulle alueelle, jossa hänen perheensä piti sikoja. ”Tässä on, possut.” Hän heitti sioille ruokaa, ja ne röhkivät tyytyväisinä.
Sitten Jamesi kantoi juomavesipullot ulkona olevan hanan luo. Hän avasi hanan, ja pullot täyttyivät kylmällä vedellä. Hän auttoi perhettään joka päivä ruokkimalla siat ja hakemalla vettä.
”Jamesi!” äiti huhuili. ”Oletko valmis lähtemään kirkkoon?”
Jamesi sulki vesihanan ja kantoi viimeisen painavan pullon sisälle. ”Nyt olen!”
Joka sunnuntai Jamesin perhe kävi eräässä kristillisessä kirkossa, joka oli heidän kotikaupungissaan. Hänestä oli mukava oppia Jeesuksesta Kristuksesta.
Pian Jamesi ja hänen pikkusiskonsa Unaisi ja Marama lähtivät kävellen muun perheen kanssa kirkolle. Muutama kadulla kuljeksiva kana kotkotteli.
Mutta kun he pääsivät perille, kirkon ovet olivat kiinni. ”Unohdin, että kirkko on suljettu tällä ja ensi viikolla, koska pastori on poissa”, isä sanoi.
”Onko jokin muu kirkko, jossa voisimme käydä?” kysyi Jamesi. Hän olisi surullinen, jos ei pääsisi kirkkoon tällä viikolla.
Isä mietti hetken. ”On”, hän sanoi. ”Luulenpa, että tiedän yhden.”
Jamesi ja muu perhe seurasivat isää takaisin kotiin. He kaikki nousivat perheen pieneen puuveneeseen joen rannassa. Isä istui takaosaan käyttääkseen moottoria.
Vene surisi alas jokea. Jamesi etsi katseellaan suuriin vihreisiin puihin piiloutuneita lintuja. Noin varttitunnin kuluttua he näkivät pienen kirkkorakennuksen. Siinä oli kyltti, jossa luki ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko”.
”Tämä on se kirkko, jota ajattelin”, isä sanoi. Hän ajoi veneen rantaan, ja kaikki nousivat veneestä. He kuulivat kappelista kantautuvan musiikkia.
Sisällä Jamesi kävi istumaan vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. He kuuntelivat puhujia ja lauluja. Jamesilla oli lämmin, onnellinen tunne sisällään.
Kun kokous oli ohi, eräs ystävällinen nainen tuli juttelemaan heidän kanssaan. ”Meillä on oma luokka lapsille”, hän sanoi. ”Sitä nimitetään Alkeisyhdistykseksi. Haluaisitteko tulla mukaan?”
Jamesi katsoi siskojaan. Häntä vähän jännitti mennä luokkaan, jossa hän ei tuntenut ketään! Voisivathan hänen siskonsakin sentään tulla. Siellä voisi ehkä olla hauskaa.
”Joo”, Jamesi sanoi.
”Mennään!” Marama näytti innostuneelta.
Jamesi pikkusiskoineen seurasi naista luokkahuoneeseen. Siellä oli paljon lapsia, jotka istuivat pienillä tuoleilla jutellen ja nauraen. Kun Jamesi istui alas, he hymyilivät hänelle. Kaikki olivat tosi mukavia!
He lauloivat lauluja, ja muut lapset auttoivat Jamesia ja hänen siskojaan oppimaan sanat. Sitten he saivat kuulla oppiaiheen Jeesuksesta Kristuksesta. Jamesista tuntui täällä erilaiselta kuin heidän toisessa kirkossaan. Hyvällä tavalla erilaiselta.
Kirkon jälkeen Jamesin perhe meni takaisin veneeseen palatakseen kotiin. Jamesi katsoi uudelleen kylttiä kirkkorakennuksen ulkopuolella. Siinä oli Jeesuksen Kristuksen nimi. Sen täytyy siis olla Jeesuksen Kristuksen kirkko! Jamesi halusi seurata Jeesusta.
”Voimmeko tulla tänne taas ensi viikolla?” Jamesi kysyi.
Äiti ja isä hymyilivät. ”Me ajattelimme ihan samaa”, äiti sanoi.
”Jee!” Unaisi huudahti.
Jamesi hymyili leveästi. Hän tiesi, että he olivat löytäneet jotakin erityistä. Eikä hän malttanut odottaa, että saisi tietää lisää.
Kuvitus Bethany Stancliffe