Helppoa lukemista
Keksikirjanmerkki
Tosikertomus Yhdysvalloista.
”Voinko saada tuon viimeisen keksin?” Jack kysyi.
”Säästetään se huomiseksi”, äiti sanoi. ”Nyt on aika mennä nukkumaan.”
Jackin hartiat lysähtivät. Hän pesi hampaansa. Hän puki päälleen yöpuvun. Ja hän ajatteli sitä keksiä koko ajan.
Hän meni keittiöön juomaan vettä. Keksi oli pussissa tiskialtaan vieressä. Kukaan ei katsonut.
Jack nappasi sen ja ryntäsi huoneeseensa. Hän otti keksin pussista ja haukkasi palan. Nami.
Sitten hän kuuli askelia. Se oli hänen veljensä! Jack syöksyi peittonsa alle.
”Mitä sinä teet?” Trevor kysyi.
Jack löysi peiton alta kirjan. ”Ööö, luen.”
Trevor veti peiton Jackin päältä. ”Keksin kanssa vai?”
”Minä… käytän sitä kirjanmerkkinä”, Jack sanoi.
Äitikin tuli huoneeseen. ”Keksi kirjanmerkkinä?”
Jack veti peiton takaisin päälleen. Hän toivoi, että äiti ja Trevor lähtisivät pois. He eivät lähteneet.
Jackin kasvoja kuumotti. Hän kurkisti peittonsa alta. ”Otin keksin, että voisin syödä sen.”
”Kiitos, että olit rehellinen”, äiti sanoi.
Jack kurtisti kulmiaan. ”Mutta minusta ei tunnu paremmalta.”
Äiti istahti vuoteelle. ”Anteeksiannon rukoileminen voi auttaa. Jeesus Kristus voi auttaa sinua tuntemaan taas rauhaa.”
Äiti ja Trevor polvistuivat rukoilemaan Jackin kanssa. Jack sanoi olevansa pahoillaan, että oli ottanut keksin ja valehdellut.
Kun Jack lopetti, hän hymyili. ”Hei, minusta tuntuu tosiaan paremmalta!” Hän ojensi keksin äidille. ”Ja uskon, että tämä maistuu huomenna vielä paremmalta!”
Kuvitus Samya Zitouni