Todistus välipalatauolla
Zoen mieleen tuli ajatus: Puolusta sitä, mihin uskot.
Tositarina Australiasta.
Koulussa oli välipalatauko. Zoe nappasi voileipänsä ja käveli pöydän luo. Aurinko paistoi ikkunasta häneen. Oli lämmin päivä, ja Zoe tunsi olonsa onnelliseksi.
Kaikki juttelivat, ja salissa kuhisi iloisten lasten ääni. Tyttö nimeltä Luna istuutui lähelle Zoeta ystävänsä Jessen kanssa.
”Oletko sinä kristitty?” Zoe kuuli Lunan kysyvän Jesseltä.
Zoe tunsi ahdistuvansa. Luna sanoi aina ilkeitä asioita! Mitä hän sanoisi seuraavaksi? Koko luokka hiljeni kuuntelemaan.
”Minä en usko Jeesukseen”, Luna sanoi seuraavaksi.
Yksi kerrallaan moni Zoen luokan lapsista sanoi samaa.
Zoen sydän jyskytti. Hän halusi olla rohkea ja sanoa uskovansa Jeesukseen Kristukseen, mutta hän pelkäsi, mitä tapahtuisi. Mitä kaikki ajattelisivat? Menettäisikö hän ystäviä?
Yhtäkkiä hän tunsi lämpimän, rauhallisen tunteen. Hänen mieleensä tuli ajatus: Puolusta sitä, mihin uskot. Minä varjelen sinua. Zoe tiesi, että se tuli Pyhältä Hengeltä.
Hän veti syvään henkeä. ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen”, hän sanoi. ”Ja tiedän, että Hän rakastaa minua. Hän rakastaa sinuakin, vaikka et uskoisikaan Häneen.”
Lämmin tunne vahvistui vahvistumistaan. Zoe tunsi onnellisuuden kasvavan sisällään.
Välipalatauko oli pian ohi, ja oli aika leikkiä ulkona. Zoe hyppeli leikkikentälle. Jotkut hänen luokkansa lapsista seurasivat häntä.
”Minä pidin siitä, mitä sanoit Lunalle”, yksi tyttö sanoi.
”Niin minäkin”, toinen poika sanoi. ”Kuinka minäkin voin uskoa Jeesukseen?”
Zoe hymyili. ”Sinä voit mennä kirkkoon ja lukea pyhiä kirjoituksia, niin opit lisää Hänestä! Ja voit yrittää kovasti seurata Hänen opetuksiaan.”
Zoe oli iloinen, että hänellä oli rohkeutta kertoa muille uskonkäsityksistään. Hän tiesi, että Jeesus Kristus olisi aina valmiina auttamaan häntä olemaan rohkea.
Kuvitus Chrisanne Serafin