Särkynyt kehys
”Taivaallinen Isä, siunaathan Tatea niin, että hän tietää, että häntä rakastetaan.”
Tosikertomus Yhdysvalloista.
Erica meni vanhempiensa makuuhuoneeseen ja katsoi seinällä olevaa kuvaa. Se oli kuva Jeesuksesta Kristuksesta. Hän oli nähnyt sen monta kertaa aiemmin, mutta tällä kertaa hän huomasi jotakin.
”Hei, isä? Mistä tämä kuva on peräisin? Ja miksi sen kehys on rikki?”
Isä nosti katseensa pedatessaan sänkyä. ”Se kuva oli Oman.”
Oma oli Erican isoäiti, joka asui Hollannissa. Ericasta oli mukavaa kuulla isän kertovan isoäidin elämästä.
Isä istuutui sängylle Erican viereen. ”Kun Oma kasvoi aikuiseksi ja lähti kotoa tullakseen sairaanhoitajaksi, hänen äitinsä antoi hänelle tämän maalauksen”, isä sanoi. ”Hän ripusti sen huoneeseensa. Eräänä päivänä se putosi seinältä ja kulma meni rikki. Oma ei pystynyt korjaamaan sitä, ja se on ollut rikki siitä lähtien. Sitten kun minä kasvoin isoksi ja muutin pois kotoa, Oma antoi sen minulle.”
Erica kysyi: ”Mikset sinä ole korjannut sitä?”
”Minä voisin korjata sen”, isä sanoi. ”Mutta se on hyvä muistutus. Se auttaa minua muistamaan, että vaikka saatamme joskus tuntea itsemme loukatuksi tai särkyneeksi, Jeesus Kristus voi auttaa meitä. Ja se muistuttaa minua siitä, että Hän tuntee perheemme ja rakastaa meitä.”
Ericalla oli sisimmässään lämmin tunne, kun hän katsoi kuvaa uudelleen. Tuntui hyvältä tietää, että Herra välitti hänen perheestään.
Muutamaa päivää myöhemmin Erica valmistautui menemään nukkumaan. Hän harjasi hampaansa ja puki yöpuvun ylleen. Isä tulisi parin minuutin kuluttua kuuntelemaan hänen iltarukoustaan ja peittelemään hänet.
Mutta sitten Erica kuuli jotakin. Se oli hänen veljensä Tate viereisessä huoneessa. Hän puhui isälle, ja kuulosti siltä kuin hän itkisi.
”Kukaan ei pidä minusta”, hän kuuli Taten sanovan nyyhkytysten lomassa.
Erica ajatteli rikkinäisessä kehyksessä olevaa kuvaa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän ajatteli, mitä isä oli sanonut siitä, kuinka Vapahtaja voi auttaa meitä, kun tunnemme itsemme loukatuksi tai särkyneeksi. Kuulostaa siltä, että Tate tuntee itsensä loukatuksi juuri nyt, hän ajatteli.
”Minä rakastan sinua. Huomenna voi olla parempi päivä”, Erica kuuli isän sanovan Tatelle. ”Menen sanomaan hyvää yötä Ericalle. Tulen pian takaisin.”
Kun isä tuli Erican huoneeseen, Erica kysyi: ”Miksi Tate itkee?”
”Jotkut hänen ystävistään koulussa puhuivat hänelle ilkeästi”, isä sanoi.
Erica kurtisti kulmiaan. Sitten hän sai ajatuksen. ”Voitaisiinko me pitää rukous Taten kanssa?”
Isä hymyili. ”Luulen, että hän pitäisi siitä.”
Erica koputti varovasti Taten huoneen oveen ja kurkisti sisään. ”Tate? Voidaanko me sanoa rukous yhdessä?”
Tate nyyhkäisi ja pyyhki silmiään. ”Joo.”
Erica, Tate ja isä polvistuivat, ja Erica piti rukouksen. ”Taivaallinen Isä”, hän sanoi, ”siunaathan Tatea. Auta häntä tietämään, että häntä rakastetaan ja että hän on erityinen.”
Kun Erica lopetti, hän ja Tate halasivat toisiaan lujasti. ”Kiitos”, Tate kuiskasi.
Sitten Erica meni takaisin omaan huoneeseensa isän kanssa. Peitellessään Ericaa isä sanoi: ”Olen iloinen, että kysyit, voisimmeko rukoilla Taten kanssa. Mistä sait ajatuksen pitää rukous hänen kanssaan?”
”Minua suretti, kun kuulin hänen itkevän”, Erica sanoi. ”Ja ajattelin Oman rikkinäisessä kehyksessä olevaa kuvaa Jeesuksesta. Ajattelin, että Taten piti muistaa, että vaikka hän tuntee itsensä loukatuksi, Jeesus rakastaa häntä ja välittää hänestä.”
”Se on hieno muistutus”, isä sanoi. ”Tiedän, että Hän rakastaa sinuakin ja välittää sinustakin, kultaseni.”
Isä suukotti häntä päälaelle ja sammutti valon. Erica käpertyi peittonsa alle. Hän oli kiitollinen siitä, että Jeesus Kristus olisi aina auttamassa hänen perhettään.
Kuvitus Alyssa Tallent