”Liian vihainen rukoilemaan”, Ystävä, tammikuu 2025, sivut 4–5.
Liian vihainen rukoilemaan
Gabriela veti syvään henkeä. Mitä hän voisi tehdä rauhoittuakseen?
Tositarina Saksasta.
”Kukaan ei ymmärrä minua!” Gabriela huusi paiskatessaan huoneensa oven kiinni. Se päivä ei ollut hyvä päivä. Joku oli pilkannut häntä koulussa. Ja kun Gabriela tuli kotiin, hän oli äreä ja riiteli Muttin (äidin) kanssa.
Gabriela lysähti vuoteelleen ja alkoi itkeä. Kyyneleet vierivät pitkin hänen poskiaan, ja hänen rintaansa puristi viha. Hän ei yhtään pitänyt tästä tunteesta.
Hän muisti oppineensa Alkeisyhdistyksessä, että hän voisi rukoilla taivaallista Isää aina kun hän tarvitsisi apua. Hän halusi pitää rukouksen, jotta hänestä tuntuisi paremmalta, mutta hän oli niin poissa tolaltaan, ettei kyennyt keskittymään. Hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Mitä hän voisi tehdä rauhoittuakseen?
Muutaman sekunnin kuluttua hänen mieleensä tuli ajatus.
Ajattele, mistä olet kiitollinen.
Hän avasi silmänsä ja katseli ympärilleen huoneessaan. Seinällä oli kuva hänen vanhemmistaan Muttista ja Vatista (isästä). Gabriela rakasti perhettään silloinkin kun hän oli turhautunut heihin.
”Olen kiitollinen vanhemmistani”, hän sanoi.
Sitten hän ajatteli serkkujaan Gwendolynia, Lydiaa ja Thomasia. He antoivat hänen aina leikkiä leluillaan ja saivat hänet nauramaan. Hän leikki mielellään heidän kanssaan.
”Olen kiitollinen serkuistani”, Gabriela sanoi.
Sitten hän katsoi ulos ikkunasta.
Aurinko oli laskemassa, ja taivas oli täynnä kauniita värejä – oranssia, punaista, keltaista ja vaaleanpunaista.
”Olen kiitollinen auringonlaskuista”, Gabriela sanoi.
Sitten hän ajatteli lisää asioita. Hän oli kiitollinen lounaasta, jonka hän oli syönyt sinä päivänä koulussa. Hän oli kiitollinen ystävistään. Hän oli kiitollinen perheen asunnosta.
Oli hauskaa miettiä, mistä olla kiitollinen! Gabriela ei ollut koskaan tajunnut, kuinka paljon hyvää hänen elämässään oli.
Hän tiesi, että Pyhä Henki oli antanut hänelle ajatuksen miettiä siunauksiaan. Hänen sydämensä oli nyt rauhallinen. Hän tunsi olevansa valmis rukoilemaan.
”Rakas taivaallinen Isä”, hän sanoi. ”Olen pahoillani, että olin vihainen Muttille. Kiitos, että autoit minua rauhoittumaan ja tuntemaan oloni onnelliseksi. Kiitos, että lähetit Pyhän Hengen muistuttamaan minua siunauksistani. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.”
Gabriela meni ulos huoneesta. Mutti ja Vati olivat keittiössä valmistamassa illallista. Gabriela halasi Muttia.
”Olen pahoillani, että suutuin sinulle”, hän sanoi.
”Ei se mitään”, Mutti sanoi. ”Kiitos anteeksipyynnöstäsi.”
He istuivat päivällispöytään ja siunasivat ruoan. Silloin Gabriela sai ajatuksen!
”Sanotaan jokainen vuorollaan jotain, josta ollaan kiitollisia”, hän sanoi.
Vati hymyili. ”Se on hyvä ajatus!”
”Olen kiitollinen saippuasta”, Mutti sanoi.
Vati mietti hetken.
”Pizzasta”, hän sanoi. He kaikki nauroivat.
Sitten oli Gabrielan vuoro. Hän tiesi jo, mitä halusi sanoa.
”Olen kiitollinen rukouksesta.”
Kuvitus Simini Blocker