”Pyhät kirjoitukset suahilin kielellä”, Ystävä, tammikuu 2025, sivut 36–37.
Pyhät kirjoitukset suahilin kielellä
Kunpa voisin tehdä jotakin auttaakseni, Jared ajatteli.
Tositarina Australiasta.
Jared käveli pyhäkouluun ja istuutui luokkatoveriensa viereen. Hän huomasi, että joku tuntematon poika tuli sisään ja istuutui parin tuolin päähän.
Jaredin opettaja, veli Trudgen hymyili luokalle. ”Tässä on Emmanuel”, hän sanoi. ”Hän on vasta muuttanut Australiaan perheensä kanssa. Tämä on heidän ensimmäinen sunnuntainsa seurakunnassamme!”
Jared ajatteli, että voisi olla vaikeaa mennä uuteen seurakuntaan. Hän yrittäisi olla Emmanuelin ystävä.
Veli Trudgen otti esiin pyhät kirjoituksensa. ”Otetaanpa kaikki esiin 3. Nefi”, hän sanoi.
Jared avasi pyhät kirjoituksensa ja katsoi Emmanuelia. Tällä ei ollut lainkaan pyhiä kirjoituksia.
Jared hymyili hänelle leveästi ja kumartui hänen puoleensa. ”Hei, minä olen Jared”, hän sanoi. ”Haluaisitko, että katsotaan minun pyhistä kirjoituksistani?”
Emmanuel hymyili takaisin. ”Öö, en osaa paljoakaan englantia”, hän sanoi. ”Anteeksi.”
”Mitä kieltä sinä puhut?”
”Suahilia.”
Jared ei osannut suahilia. Hän ja Emmanuel eivät puhuneet paljoakaan oppitunnin aikana.
Sinä iltana päivällisellä Jared kertoi perheelleen Emmanuelista.
”Hän vaikuttaa todella mukavalta”, Jared sanoi. ”Mutta me ei ymmärretä toisiamme kovin hyvin.”
Äiti nyökkäsi. ”Emmanuelilla ja hänen perheellään on nyt vaikeaa”, hän sanoi. ”He joutuivat lähtemään maastaan aivan yhtäkkiä, koska siellä tapahtui pahoja asioita. He jättivät kaiken taakseen.”
Jared kurtisti kulmiaan. Miltä tuntuisi lähteä kotoa huomenna ja muuttaa kokonaan uuteen maahan? Se olisi tosi vaikeaa!
Kunpa voisin tehdä jotakin auttaakseni Emmanuelia, hän ajatteli. Mutta mitä?
Jared ei voinut lakata ajattelemasta Emmanuelia valmistautuessaan nukkumaanmenoon. Hän istuutui työpöytänsä ääreen Mormonin kirjansa kanssa ja luki muutamia jakeita. Pyhien kirjoitusten lukeminen sai hänet aina tuntemaan olonsa paremmaksi. Tänä iltana ne muistuttivat häntä myös siitä, ettei Emmanuelilla ollut pyhiä kirjoituksia luettavana. Jared sulki pyhät kirjoituksensa ja tuijotti kantta. Sitten hän hyppäsi ylös tuoliltaan ja kiiruhti käytävään.
”Äiti!” hän huusi. ”Taidan tietää, kuinka voin auttaa Emmanuelia!”
Seuraavana sunnuntaina Jared malttoi tuskin odottaa näkevänsä Emmanuelin. Hän istui muiden diakonien kanssa kappelin etuosassa ja odotti uusi Mormonin kirja sylissään. Lähetyssaarnaajat olivat auttaneet häntä hankkimaan tämän erityisen kirjan juuri Emmanuelia varten.
Kun Emmanuel tuli kappeliin perheensä kanssa, Jared hymyili ja viittoi häntä tulemaan luokseen. Emmanuel näytti hämmentyneeltä istuutuessaan Jaredin viereen. Mutta hänen silmänsä laajenivat, kun Jared ojensi hänelle Mormonin kirjan.
”Minulleko?” Emmanuel kysyi.
Jared nyökkäsi.
Emmanuelin silmät säteilivät. Hän lehteili oman uuden Mormonin kirjansa sivuja. ”Suahilia!” hän sanoi. Hän hymyili Jaredille ja halasi kirjaa rintaansa vasten. ”Kiitos!”
Jaredin sydämessä oli lämmin tunne, kun hän hymyili takaisin. Hän tiesi, ettei voisi tehdä kaikkea paremmaksi Emmanuelille, eivätkä he vieläkään pystyneet puhumaan toisilleen kovin hyvin. Mutta se ei haitannut. Heidän ei tarvinnut puhua samaa kieltä ollakseen ystäviä!
Kuvitus Keith Negley