Kaikkein paras lahja

Jessica kiemurteli hermostuneena autossa matkalla tätinsä ja setänsä seurakuntaan. Jouluun oli vain muutama päivä, mutta häntä ei huvittanut juhlia.

Aiemmin samalla viikolla hänen kotonaan oli ollut tulipalo. Kaikki olivat turvassa, mutta heidän kotinsa oli vaurioitunut. Monet heidän tavaroistaan olivat pilalla. Jessica ja hänen äitinsä, veljensä ja kaksi siskoaan olivat muuttaneet setänsä ja tätinsä luo, kunnes heidän talonsa saataisiin kuntoon.

Jessican täti hymyili hänelle. ”Tiedän, että sinulla tulee olemaan hauskaa meidän Alkeisyhdistyksessämme”, hän sanoi.

Jessica ei ollut niinkään varma. Häntä jännitti mennä toiseen Alkeisyhdistykseen. En tunne ketään, hän ajatteli. Ovatko he ystävällisiä minulle?

Jessica yritti olla ajattelematta tulipaloa kävellessään Alkeisyhdistykseen. Hän tarttui pienen serkkunsa Samin käteen ja auttoi tätä löytämään paikkansa. Alkeisyhdistyksessä laulettiin joululauluja Jeesuksesta. Jessica ajatteli sitä, kuinka Joosef ja Maria olivat poissa kotoaan, kun Jeesus syntyi. Hän mietti, tunsivatko he olevansa eksyksissä ja yksin, kuten hän tunsi juuri nyt.

Kun tuli aika mennä luokkaan, Jessicaa jännitti entistä enemmän. Toinen tyttö hymyili hänelle. ”Hei, minä olen Anna. Haluatko istua vieressäni luokassa?”

Jessica hymyili takaisin. ”Joo.”

Luokassa he lukivat pyhistä kirjoituksista siitä, kun Jeesus Kristus syntyi. Opettaja, sisar Rios, sanoi, että Vapahtaja on taivaallisen Isän suurin lahja maailmalle. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa” ^*, hän luki luokalle.

Jessica ei ollut koskaan aiemmin ajatellut Jeesusta lahjana. Hän ajatteli heidän joululahjojaan, jotka olivat tuhoutuneet tulipalossa. Hänestä oli ihanaa saada lahjoja, ja hän oli surullinen siitä, että hänen lahjansa olivat mennyttä. Mutta hän rakasti Jeesusta vieläkin enemmän ja tiesi, ettei Jeesus koskaan menisi pois.

Oppitunnin lopussa sisar Rios otti laukustaan muutaman pienen rasian. Jokaisessa oli pieni puinen Jeesus-lasta esittävä hahmo.

”Minulla on lahja jokaiselle teistä.” Sisar Rios alkoi jakaa rasioita. ”Se voi auttaa sinua muistamaan, että Jumala rakastaa sinua niin paljon, että lähetti Poikansa sinua varten.” Sitten hän katsoi Jessicaa. ”Jessica, olen kovin pahoillani. Minulla ei ole sellaista sinulle. En tiennyt, että olisit täällä.”

Jessica katseli käsiään ja yritti olla itkemättä. Hänkään ei ollut tiennyt, että hän olisi täällä. Hän toivoi, että voisi olla jouluna omassa kodissaan, omassa Alkeisyhdistyksen luokassaan.

Juuri silloin joku asetti rasian hänen syliinsä. Hän nosti katseensa ja näki Annan hymyilevän hänelle. ”Hyvää joulua! Voit saada minun omani.”

Jessica kosketti hellästi pikkuruista Jeesusta esittävää hahmoa. ”Kiitos! Hyvää joulua sinullekin!”

Kirkon jälkeen äiti halasi häntä. ”Miten Alkeisyhdistyksessä meni?” hän kysyi.

”Hienosti! Sain tämän lahjaksi.” Jessica hymyili. ”Ja opin, että Jeesus on kaikkein paras lahja.”

Kuvitus Shawna J. C. Tenney