”Kynttilöitä jouluaattona”, Ystävä, joulukuu 2024, sivut 4–5.
Kynttilöitä jouluaattona
Koko hautausmaa tuikki kuin se olisi ollut täynnä tähtiä.
Tämä kertomus tapahtui Suomessa.
Joska ja hänen perheensä kävelivät hiljaa lumessa. Oli jouluaatto ja yhden heidän rakkaimman perinteensä aika. Joka vuosi suomalaiset käyvät hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä läheistensä haudoille.
Paljon loistavia kynttilöitä välkehti pimeässä. Vaikka oli kylmä, ne saivat hautausmaan tuntumaan mukavalta ja rauhalliselta.
Joskan vanhemmat johdattivat heidät haudalle. ”Kuka tämä on?” hänen pikkusiskonsa Aasa kysyi.
”Tämä on isosetäni”, äiti sanoi.
Turo, Joskan isoveli, osoitti hautakiven päivämääriä. ”Hän syntyi yli sata vuotta sitten!”
”Kyllä. Mutta hän on silti osa sukuamme.” Äiti otti esiin kynttilän. ”Haluatko sytyttää sen, Joska?”
Joska nyökkäsi ja sytytti kynttilän. Sitten hän asetti varovasti sen päälle metallikannen, jossa oli reikiä. Se estäisi tuulta puhaltamasta liekkiä sammuksiin. Hän asetti kynttilän maahan haudalle. Pehmeä, hehkuva valo näytti kauniilta.
He menivät seuraavalle sukuhaudalle. Joska piti Aasaa kädestä heidän kävellessään.
”Miksi me sytytetään kynttilöitä haudoille?” Aasa kysyi.
”Koska on tärkeää muistaa sukulaisiamme”, Joska sanoi.
”Vaikka he olisivat eläneet sata vuotta sitten?” Aasa kysyi.
”Niin”, isä sanoi. ”Kaikki tätimme, setämme, enomme, serkkumme ja isovanhempamme ovat osa perhettämme. Jeesuksen Kristuksen ansiosta olemme kaikki yhtä suurta perhettä.”
Äiti otti esiin toisen kynttilän. Turo auttoi Aasaa sytyttämään sen.
”Mutta miksi me sytytetään kynttilät jouluna?” Aasa kysyi.
Joska ajatteli sitä hetken. Hehän voisivat sytyttää kynttilöitä hautausmaalla minä tahansa muuna päivänä. Miksi jouluaattona?
”Ehkä siksi, että Jeesus on maailman valo”, Joska sanoi.
Äiti hymyili. ”Se on suurenmoinen vastaus. Taidat olla oikeassa.” Hän auttoi Aasaa asettamaan kynttilänsä lumeen haudan viereen. ”Jeesuksen Kristuksen ansiosta me voimme olla perheemme kanssa ikuisesti. Ja koska Hän heräsi jälleen eloon, myös me kaikki elämme jälleen.”
Koko perhe astui taaksepäin ihailemaan valoja. Koko hautausmaa tuikki kuin se olisi ollut täynnä tähtiä.
Joskan sydämessä oli lämmin tunne, kun he kävelivät takaisin autolle. Kotiin päästyään he avaisivat lahjat ja pelaisivat pelejä. Mutta juuri nyt Joska oli iloinen siitä, että hänellä oli tämä hiljainen hetki perheensä kanssa. Hän olisi aina kiitollinen Jeesuksen valosta.
Kuvitus Flavio Remontti