Heissä on voima

Miten hieno sanoma veli Webbiltä. Seminaareissa ja instituuteissa eletään jännittäviä aikoja. Meillä on uusi Elämään valmistautumisen opetusohjelma. Meillä on Innovate Institute -hanke. Osallistujamäärä kasvaa seminaarissa ja instituutissa. Luulen, että kaikki tämä auttaa siinä, että oppitunneistamme ja oppilaiden kokemuksista tulee merkittäviä. Mutta olen veli Webbin kanssa samaa mieltä – liittojen kautta tulee lisää voimaa. Kun nuoret sekä nuoret aikuiset solmivat ja uudistavat liittojaan, työssämme on voimaa, joka vahvistaa kaikkea, mitä teemme.

Haluaisin nyt puhua oppimisen syventämisestä luokissamme. Johtavana auktoriteettina johdan aika ajoin niin kutsuttua lähetyskenttäkierrosta, jossa tarkastelemme lähetyskentän edistymistä, tarkkailemme lähetystyönjohtajia ja arvioimme lähetyssaarnaajien kulttuuria ja henkeä.

Eräällä sellaisella vierailulla minulla oli koskettava hetki havainnoidessani lähetyskentän johtohenkilöiden neuvostoa, joka koostuu lähetyssaarnaajista, joilla on johtotehtäviä lähetyskentällä. Nämä nuoret johtohenkilöt olivat kaikki uskollisia, mutta heidän oli vaikea päättää, ottaisivatko he kokemattomampia lähetyssaarnaajia mukaan tehtäviin, joita lähetysjohtaja oli antanut koko lähetyskentälle. Yksi lähetyssaarnaajista ilmaisi erityisen huolensa siitä, etteivät muut lähetyssaarnaajat pystyisi yltämään näihin korkeisiin odotuksiin. Hän ei ollut varma, olisiko muilla kykyä suorittaa tehtävä vai puuttuisiko heiltä hengellistä kypsyyttä toimia tehokkaasti. Muiden mielestä vähemmän kokeneiden lähetyssaarnaajien mukaan ottaminen tuntui liian työläältä, ja he miettivät, olisiko tehokkaampaa, että johtoryhmä vain ottaisi itse vastuun.

Minua hymyilytti katsoessani näitä nuoria lähetyssaarnaajia, joilla ei kirkon asioissa todellisuudessa ollut paljonkaan enemmän kokemusta kuin heidän ikätovereillaan, joista he kantoivat huolta. Sitten pyysin johtoryhmää pohtimaan mahdollisuutta, jonka taivaallinen Isämme antaa kaikille lapsilleen toimia sekä kasvaa ja saada vastuuta evankeliumissa. Myönnän, että heidän näkökulmastaan heidän kokemuksensa ja kykyjensä välillä näytti olevan merkittävä ero verrattuna muihin lähetyskentällä oleviin. Pyysin heitä sitten miettimään, miltä se mahtaa näyttää Jumalan näkökulmasta Hänen katsoessaan meitä täällä alhaalla.

Kuilu lähetyskentän johtajiston ja muun lähetyskentän välillä saattaa näyttää vähäisemmältä, kun sitä katsoo Jumalan silmin – Hän katsoo meitä kaikkia korkeammalta. Ja silti Hän delegoi jatkuvasti merkittävää vastuuta ja kutsuu hyvin monia meistä piispoiksi, Apuyhdistyksen johtajiksi, vanhinten koorumien johtajiksi ja, kyllä, vyöhykejohtajiksi ja sisarten koulutusjohtajiksi.

Opissa ja liitoissa sanotaan: ”Ihmisten tulisi tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja tehdä paljon omasta vapaasta tahdostaan ja saada aikaan paljon vanhurskautta; sillä heissä on voima, jonka tähden he ovat vapaita toimimaan tahtonsa mukaan. Ja sikäli kuin ihmiset tekevät hyvää, he eivät suinkaan jää palkkaansa vaille.”

Nyt haluaisin puhua luottamuksesta, jota opettajien tulee osoittaa, jotta he sallivat oppilaidensa käyttää tahdonvapautta syventääkseen oppimista ja henkilökohtaista kääntymystään. Hyödynnän paljon julkaisun Opettaminen Vapahtajan tavalla osiota ”Edistä uutteraa oppimista”.

Eterin kirjan luvussa 3 Jeredin veli anoo Herralta: ”Kosketa – – näitä kiviä, oi Herra, sormellasi, ja valmista ne sellaisiksi, että ne voivat loistaa pimeässä – –, jotta meillä olisi valoa kulkiessamme meren poikki.” Lukiessani tätä kertomusta olen pitkään pitänyt sitä Jeredin veljen aloitteellisuuden ja tahdonvapauden tekona, mikä se olikin. Mutta vasta äskettäin olen ymmärtänyt, mikä rooli Herralla oli siinä, että Hän ensinnäkin kutsui Jeredin veljen ottamaan vastuun. Ennen kuin tämä Mormonin kirjan profeetta etsi kiviä mahdollisiksi valon lähteiksi, Herra kutsui häntä ottamaan vastuun paitsi laivojen rakentamisesta myös ratkaisun löytämisestä laivojen valaisemiseksi.

Ennen kuin Jeredin veli ehdotti mahdollista ratkaisua, Herra itse oli kysynyt häneltä: ”Mitä sinä – – tahdot minun valmistavan teille, jotta teillä olisi valoa, kun olette nieltyinä meren syvyyksissä?” Siinä se oli, aivan edessäni. En ollut aiemmin huomannut sitä. Ennen kuin Jeredin veli ryhtyi toimeen, jota niin suuresti ihailemme, häntä oli kutsuttu toimimaan, ottamaan vastuu ratkaisusta. Jeredin veli toki teki aloitteen, mutta Mestariopettaja oli lisännyt mahdollisuutta ja todennäköisyyttä, että niin tapahtuisi, kutsumalla häntä ajattelemaan, toimimaan ja löytämään ratkaisun.

Julkaisussa Opettaminen Vapahtajan tavalla sanotaan: ”Oli varmasti ällistyttävää nähdä Vapahtajan kävelevän vettä pitkin. Mutta se ei riittänyt Pietarille. Hän halusi tehdä, mitä Vapahtaja teki, olla siellä, missä Hän oli, ja saada saman kokemuksen itse.” Toisin sanoen Vapahtaja kutsui opetuslapsiaan oppimaan uutterasti, aivan kuten Hän kutsuu meitä kaikkia.

Nyt viittaan julkaisussa Opettaminen Vapahtajan tavalla esitettyyn kolmeen tapaan, joilla voimme edistää uutteraa oppimista. Ensiksi: ”Kutsu oppilaita valmistautumaan oppimiseen.” Toiseksi: ”Kannusta oppilaita kertomaan totuuksista, joita he oppivat.” Ja kolmanneksi: ”Kutsu oppilaita elämään oppimansa mukaan.”

Puhuessani näistä pyrkimyksistä edistää uutteraa oppimista toivon kahta asiaa: Ensiksi, toivon, että voimme nähdä oppilaamme siten kuin Jumala näkee heidät, ymmärtäen, että heissä on voima ja että Jumalan näkökulmasta katsottuna me kaikki kykenemme oppimaan, kun saamme yhtäläiset mahdollisuudet toimia ja käyttää tahdonvapauttamme. Toiseksi, toivon, että pohditte tapoja edistää uutteraa oppimista kehittymällä itse. Rukoilen, että Henki auttaa teitä huomaamaan niitä tilaisuuksia opetuksessanne.

Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan: ”On hyvin tärkeää saada opetusta hyvältä opettajalta, mutta on myös tärkeää, että saat merkityksellisiä oppimiskokemuksia tutkiessasi pyhiä kirjoituksia itseksesi.” Yksi tapa, jolla kutsumme oppilaita valmistautumaan oppimiseen, on kutsua heitä tutkimaan pyhiä kirjoituksia. Meidän tulee auttaa oppilaitamme olemaan vähemmän riippuvaisia luokasta henkilökohtaisen rakentumisen suhteen, kun he oppivat luomaan suoran ja henkilökohtaisen suhteen Herraan pyhien kirjoitusten avulla. Sen lisäksi, että esitämme yleisen kutsun osallistua seminaariin tai instituuttiin, me kutsumme jokaista oppilastamme lukemaan pyhiä kirjoituksia ja muita profeetallisia sanomia. Tämä on tehokkainta silloin, kun se tapahtuu ennen luokkakeskustelua, koska valmistautuminen syventää oppimista ja kohottaa keskustelua kasvokkain tai verkossa.

On monia tapoja auttaa oppilaita valmistautumaan oppimiseen. Yksi tapa, jolla itse teen niin, on päättää jokainen oppitunti muistuttamalla seuraavan oppiaiheen lukutehtävästä. Kun olen luokassa, teen sen usein kirjoittamalla lukutehtävän taulun oikeaan yläkulmaan ja viittaamalla siihen oppitunnin lopussa. Verkkoympäristössä tämä voidaan tietenkin tehdä ohjelmoimalla se jo kurssin suunnitteluun. Muita tapoja kannustaa oppilaita tutkimaan pyhiä kirjoituksia ennen oppituntia voisi olla sähköposti- tai tekstiviestimuistutusten lähettäminen oppilaille ennen luokkakeskustelua. Voitte myös vahvistaa tulevaa pyhien kirjoitusten tutkimista huomioimalla oppilaidenne valmistautumisen, kun pyydätte jotakuta kertomaan, mitä hän on oppinut lukiessaan pyhiä kirjoituksia, tai esittämään kysymyksen, johon hän toivoo saavansa vastauksen oppitunnilla.

Pyhien kirjoitusten tutkimisen lisäksi on monia tapoja kutsua oppilaita valmistautumaan oppimiseen. Olen nähnyt tehokkaiden opettajien lähettävän oppilailleen pohdintakysymyksiä ennen luokkakeskustelua. Vielä yksi tehokas keino valmistautumiseen on pyytää muutamia oppilaita valmistautumaan etukäteen opettamaan yksi oppiaiheen käsitteistä tai kertomaan kokemuksesta, joka voisi syventää muiden oppimista. Nämä pyrkimykset vaativat opettajalta suurempaa panostusta, ja ne vaativat usein sitä, että tiedätte paljon enemmän oppilaidenne tarpeista ja kokemuksista, mutta niillä on valtava vaikutus koko luokan oppimiskokemusten syventämiseen.

Tiedän aina, milloin opettajat ovat kutsuneet oppilaita valmistautumaan etukäteen, koska oppilaiden ponnistelut tuottavat tuloksia: keskustelu on syvällisempää ja merkityksellisempää, ja Henki on hyvin mukana. Miettikää, kuinka voisitte kutsua oppilaita valmistautumaan oppimiseen ennen keskustelua tai luokkahuonetoimintaa.

Syvällinen oppiminen edellyttää muutakin kuin passiivista kuuntelemista. Tarvitsemme sitä, että oppilaamme osoittavat kiinnostusta ja sitoutuvat oppimiseen. Yksi tapa tehdä niin on se, että oppilaiden annetaan kertoa oppimastaan muille. Jos tiedämme, että meidän odotetaan kertovan opetettavasta asiasta, me valmistaudumme eri tavalla. Tämä odotus auttaa myös kuuntelemaan eri tavalla ja olemaan aktiivisempi kuuntelemisessa. Tietysti jo opitun asian ilmaiseminen ääneen syventää niitä oivalluksia ja selventää, mitä oppilas oppii ja kokee.

Opissa ja liitoissa neuvotaan: ”Nimittäkää keskuuteenne opettaja, älköötkä kaikki puhuko samanaikaisesti; vaan yksi puhukoon kerrallaan ja kaikki kuunnelkoot hänen sanojaan, [ja] kun kaikki ovat puhuneet, kaikki olisivat rakentuneet kaikkien sanoista ja jotta jokaisella olisi yhtäläinen oikeus.”

Tietenkin tehtävän saaneella opettajalla on tavallisesti enemmän kokemusta ja oletettavasti hän on opiskellut aineistoa syvällisemmin kuin useimmat oppilaat. Mutta muistatteko, kuinka kerroin sanomani alussa lähetyssaarnaajista, jotka eivät luottaneet siihen, että muut ottaisivat vastuuta omasta kehityksestään? Kun opettaja hallitsee oppimiskokemusta, hän saattaa tuntea olevansa tehokas opettaja, koska hänen sanomansa tuntuu vakuuttavalta ja se koskettaa hänen omia tunteitaan. Jos hän ei kuitenkaan ota oppilaita mukaan, hän ei todennäköisesti tiedä, kuinka opetus todella vaikuttaa heidän oppimiseensa. Lisäksi yksi ainoa opetuksen lähde riistää usein muilta oppijoilta samat syvälliset mahdollisuudet kertoa oppimastaan.

On monia tapoja antaa oppilaiden kertoa, mitä he oppivat. Yksi helpoimmista tavoista on antaa heille aikaa pohtimiseen. Se voi tapahtua oppimispäiväkirjan avulla tai jopa pohdiskelutoimintana keskustelun kuluessa. Voitte myös tehdä sen esittämällä vertauksen, elämäntilanteen tai henkilökohtaisen soveltamisen ja antamalla oppilaiden sitten pohtia sitä kirjoittamalla ennen kuin he kertovat ajatuksistaan muille.

Toinen tapa, jolla kaikki saavat yhtäläisen oikeuden oppimiskokemuksessa, on johtaa keskustelua kysymyksillä, jotka kannustavat oppilaita miettimään näkemyksiään ja kertomaan niistä. Tapanani on ollut sanoa, että jos minulla olisi vain kolme painavaa kysymystä, voisin opettaa luokkaa tunnin ajan. Opetusta valmistellessani kehittelen ensin kysymyksiä ankkuroitumalla aiheeseen ja oppiaiheen oppimistavoitteisiin. Päätän, mitkä pyhien kirjoitusten kohdat, profeettojen sanat tai omat kokemukseni voisivat parhaiten viitata niihin oppimistavoitteisiin. Sitten kirjoitan – ja kirjoitan uudelleen – tusinan verran versioita kysymyksistä, jotka saattaisivat auttaa oppilaita huomaamaan oppimistavoitteita koskevia totuuksia. Jotkin kirjoittamistani kysymyksistä ovat painavampia kuin toiset, toiset taas syventyvät tehokkaasti ankkuriaiheeseeni.

On myös tapoja tehdä kysymyksistä ja keskusteluympäristöstä tehokkaampia. Se, että yksi tai kaksi oppilasta hallitsee keskustelua, ei eroa siitä, että opettaja hallitsee opetusta. Kun esitän kysymyksiä ryhmätilanteessa, jätän usein kysymyksen esittämisen jälkeen aikaa ennen kuin pyydän oppilaita vastaamaan. Se voi tuntua epämukavalta opettajasta, joka usein haluaa välittömän vastauksen, mutta pienen tauon pitäminen saa aikaan ainakin kaksi asiaa. Ensiksi, se antaa oppilaille aikaa pohtia. Toiseksi, se antaa opettajalle lisäaikaa laajentaa ryhmää, joka vastaa keskusteluun. Muistakaa, ettei tarvitse valita ensimmäisenä kätensä nostanutta. Kun kysyy oppilailta etukäteen sitä, mitä saattaa kysyä luokassa, se auttaa heitä valmistautumaan ja voi olla erityisen tehokasta niille, jotka ovat ujoja tai tuntevat, ettei heidän kommenttejaan ehkä arvosteta. Muistakaa myös, että mukaan kutsuminen edellyttää sitä, että oppimisympäristö tuntuu kaikin tavoin turvalliselta. Oppilaan kommenttien pohjalle rakentaminen tai myös viestin lähettäminen jälkikäteen ovat keinoja vahvistaa osallistumista ja auttaa oppilaita tuntemaan, että heidän osallistumistaan arvostetaan.

Lopuksi, parhaatkaan ryhmäkeskustelut eivät ehkä salli kaikkien tai edes suurimman osan oppilaista osallistua, koska aikaa on rajallisesti. Otan usein yhden ankkurikysymyksistäni ja pyydän oppilaita vastaamaan siihen pareittain tai pienryhmissä, mikä varmistaa sen, että koko luokalla on ollut ainakin yksi tilaisuus kertoa oppimistaan totuuksista muille. Kun kannustamme oppilaita kertomaan totuuksista, joita he oppivat, me kutsumme heitä ottamaan vastuun oppimisestaan.

Nefi opettaa, että tahdonvapaus on sitä, että saamme toimia omasta puolestamme emmekä ole toiminnan kohteina. Onko luokkahuoneympäristömme sellainen, jossa oppilaat voivat toimia ja ottaa vastuun oppimisestaan, vai onko se passiivinen ympäristö, jossa oppilaat ovat yksinkertaisesti toiminnan kohteina kuunnellessaan hiljaa? Jos joku vierailisi luokassanne tällä viikolla, näkisikö hän, että oppilaille annetaan tilaisuus osallistua oppimisprosessiin? On vaikeaa edistää uutteraa oppimista, ellemme anna oppilaiden kertoa omista oivalluksistaan ja innoituksesta sekä havaita totuuksia. Kannustakaa oppilaita kertomaan totuuksista, joita he oppivat, tehkää siitä osa luokkahuonekokemusta.

Vanhin David A. Bednar on opettanut: ”Kutsu toimia on tärkeä, koska usko Vapahtajaan on toiminnan ja voiman periaate. Herran palvelijana tehtävänäni ei ole vain jakaa tietoa. Jos ihmisten on tarkoitus lisätä uskoaan Jeesukseen Kristukseen, heidän täytyy toimia Vapahtajan opetusten mukaisesti.”

Uskonnonopetuksen tarkoituksena kirkon koululaitoksessa on ”opettaa Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia tavoilla, jotka auttavat jokaista oppilasta tulemaan Jeesuksen Kristuksen elinikäiseksi opetuslapseksi, joka solmii liittoja ja pitää ne, rakastaa Jumalaa ja muita sekä on kykenevä, halukas ja sitoutunut kokoamaan Israelia verhon kummallakin puolella”. Sellaista opetuslapseutta ei tapahdu, ellei opettamiseemme sisälly kutsuja tulla paremmaksi ja elää oppimamme mukaan.

Seuraavat sanat ovat julkaisusta Opettaminen Vapahtajan tavalla: ”’Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille.’ ’Rakastakaa vihamiehiänne.’ ’Pyytäkää, niin teille annetaan.’ ’Menkää sisään ahtaasta portista.’ (Matt. 5:16, 44; 7:7, 13.) Vapahtaja lausui joitakin koko maanpäällisen palvelutyönsä eläväisimpiä, mieleenpainuvimpia kutsuja opettaessaan opetuslapsiaan vuorenrinteellä, josta oli näkymä Galileanjärvelle. Vapahtajan tarkoituksena oli muuttaa ihmisten elämää, kuten Hän teki selväksi viimeisessä kutsussaan: ’Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle’ (Matt. 7:24, kursivointi lisätty).” Kutsukaa oppilaita luokissanne elämään oppimansa mukaan.

Valmistellessani sanomaani pyysin teitä jokaista valmistautumaan tutkimalla julkaisun Opettaminen Vapahtajan tavalla osiota ”Edistä uutteraa oppimista”. Koska emme ole yhdessä kasvokkain ja jotkut teistä saattavat seurata tätä itseksenne, kannustan teitä kertomaan oivalluksia seuraavista kysymyksistä jatkokoulutusryhmissänne joko kasvokkain tai verkkoympäristössä. Pyydämme kouluttajianne avustamaan niissä. Näitä kysymyksiä ovat mm.

• Miksi evankeliumin oppiminen on tehokkaampaa, kun siihen sisältyy henkilökohtaista toimintaa, valmistautumista, kertomista ja henkilökohtaisiin kutsuihin vastaamista?

• Mitkä pyhien kirjoitusten kohdat ja profeettojen sanat vahvistavat edelliseen kysymykseen liittyviä havaintojanne?

• Entä kuinka nämä lausunnot koskettavat teitä henkilökohtaisesti?

Lopuksi, mietittehän kaikkia tarkastelemiamme periaatteita ja sitä, kuinka ne voivat kannustaa oppilaitanne uutteraan oppimiseen: Ensiksi, kutsu oppilaita valmistautumaan oppimiseen, toiseksi, kannusta oppilaita kertomaan totuuksista, joita he oppivat, ja kolmanneksi, kutsu oppilaita elämään oppimansa mukaan.”

Kutsun teitä lopuksi miettimään, kuinka voisitte vahvistaa omaa opetustanne kaikilla näillä kolmella osa-alueella:

• Kuinka voin johdonmukaisemmin ja tehokkaammin kutsua oppilaitani valmistautumaan ennen oppimiskokemusta?

• Millä tavoin voin kannustaa oppilaitani kertomaan siitä, mitä he oppivat, ja osallistumaan aktiivisesti luokassani?

• Lopuksi, mitkä kutsut vahvistavat oppilaitani ja auttavat heitä elämään oppimansa mukaan?

Veljet ja sisaret, rakastamme teitä hyvin paljon, ja meillä on tilaisuus noudattaa Vapahtajan mallia ja edistää uutteraa oppimista. Luottakaa oppilaisiinne. Tämä on ainoa tapa, jolla heistä voi tulla sellaisia, jollaisiksi Herra tarvitsee heidän tulevan. Me emme levitä tietoa emmekä vain innoita oppilaitamme eloisalla persoonallisuudella ja kiinnostavilla oppitunneilla. Me valmistamme oppilaita selviytymään hengellisesti yhä haastavampana aikana. Hengellinen selviytyminen riippuu kyvystä tunnistaa Pyhän Hengen ohjaus.

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”

Kun opetamme oppilaitamme oppimaan uutterasti tulemalla aktiivisiksi osallistujiksi, me opetamme heille myös, kuinka tavoitella ja saada ohjausta Pyhältä Hengeltä. Nämä taidot siunaavat heitä kauan sen jälkeen kun he ovat lähteneet luokkahuoneistamme. Kun pyritte edistämään uutteraa oppimista, lupaan, että näette oppilaidenne elämässä tapahtuvan ihmeitä. Heissä on voima. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.