Tulen jouluksi kotiin

Vuosia sitten – nyt monia vuosia sitten – olin nuori isä ja halusin auttaa ihanaa vaimoani valmistautumaan esikoisemme, pojan, syntymään. Olin hermostuksesta sekaisin. Pat sanoi kerran, että kun synnytys viimein näytti alkaneen, kahmaisin tyynyn, jolla olin nukkunut, ja suuntasin ovelle jättäen hänet taakseni vailla merkkiäkään paidasta tai housuista, joihin minun olisi pitänyt vaihtaa pyjamani.

Kenties hänen puoleensavetävä persoonallisuutensa esti minua pääsemästä ovelle. Kukapa tietää. Ehkä hänen rakastava turvallisuutensa piti tuon pienokaisen lämpimässä ja mukavassa pienessä kodissaan vielä useita tunteja.

Joka tapauksessa joulu on se päivä vuodesta, jolloin haluaisimme eniten olla kotona. Yksi joulunajan suosituimmista joululauluista on ”Tulen jouluksi kotiin”. Ja jos emme pysty olemaan kotona, tunnemme pienen palan kurkussamme, vaikka olisimme aikuisia ja kaukana lapsuutemme leluista ja kuusenkimalteista.

Voimme mainita, että tälläkin hetkellä lähes 85 000 lähetyssaarnaajaa palvelee jossakin päin maailmaa, yleensä hyvinkin kaukana kotoa.

Useimmat, jotka opiskelevat kaukana kotoa, järjestävät niin että pääsevät jouluksi kotiin, mutta kaikki eivät pääse, koska joillakuilla ei ehkä ole varaa matkaan.

Ympäri maailmaa käydään monia järkyttäviä sotia, että on vaikea arvioida, kuinka monia sotilaista on poissa kotoa tänä jouluna. Mutta heitä on satoja tuhansia.

Jeesus, Maria ja Joosef tiesivät, millaista oli olla yksin, poissa kotoa, tänä erityisenä yönä. Kaksi vuosituhatta myöhemmin laulamme yhä: ”Hänen suojanaan oli talli, hänen kehtonaan seimi. Köyhien, kurjien ja vähäisten luona asui maan päällä pyhä Vapahtajamme.”

Vain muutamaa lyhyttä vuotta myöhemmin tuo pienokainen olisi jälleen vailla seuraa julistaen, että Hän oli ”polkenut viinikuurnan [yksinään], eikä ketään ollut [hänen kanssaan]”, peläten kärsimyksensä syvyyksissä, että Hänen taivaallinen Isänsä oli hylännyt Hänet täysin, mutta ymmärrys siitä tuli myöhemmin ja jouluyö muuttui ilon ja lupausten yöksi, enkelien, tähtien ja pelastuksen yöksi, yöksi, jolloin voimme olla rakkaiden kanssa, mikäli mahdollista.

Saanen tänä jouluna kutsua teitä jokaista olemaan vaikka lyhyestikin perheenä jollekulle, joka on muutoin yksin. Yksinäisyys on kauhean tuskallinen tunne. Tiedän, että monet ovat olleet minua yksinäisempiä, mutta nämä kolme viime joulua ovat olleet minulle hyvin tuskallisia ilman kumppanuutta sen täydellisen äidin kanssa, josta puhuin aiemmin.

Tänä aikana minulle on kuitenkin tapahtunut jotakin lunastavaa. On ollut aikaa pohtia enemmän, olla nöyrempi ja osoittaa enemmän arvostusta. Ehkä tänä jouluna voimme siunata jonkun sellaisen elämää, joka on vielä tilapäisesti yksin, siten että hän voi tuntea hetken, aterian tai iltapäivän ajan, että hän on päässyt jouluksi kotiin.

Niistä monista kerroista, jolloin olen ollut jouluna poissa kotoa, kuten ylijohtaja Farnes, ensimmäinen oli uskoakseni tuo joskus yksinäinen mutta aina mitä palkitsevin palveleminen kokoaikaisena lähetyssaarnaajana.

Tässä on yksi tällainen pohdiskelun ja hellyyden viesti toiselta. Se tuo esiin erittäin kypsän kaipauksen. Se on kirje, jonka me kaikki toivomme kirjoittaneemme useammin kuin kerran.

”Rakas isä, tämä on ensimmäinen kerta koko elämässäni, kun en ole kotona jouluna. [Istun] täysihoitolan takan ääressä – – katsellen liekkien loimua tulisijassa [ja kantaen] muistoja muista joulupäivistä. On se aamu, jolloin kiiruhdimme alakertaan pyjamissamme. [Sitten niin innoissamme me] juoksimme takaisin yläkertaan – – näyttämään [teille] kaikki [lahjaksi saamamme omenat, appelsiinit ja kotitekoiset karamellit]. Sinä ja äiti [vaikutitte jostakin syystä hyvin väsyneiltä], mutta te leikitte kanssamme ja suukotitte meitä, ennen kuin lähetitte meidät takaisin vuoteeseen ennen aamunkoittoa. Päivän aikana vedit meitä edestakaisin kadulla uudella kelkalla [jota emme olleet löytäneet aiemmin], ja tiesimme, että sinä olit isoin ja vahvin mies koko maailmassa. – – Viime yönä kaipasin sitä jännitystä, [että näkisin] joulupukin [tulevan. Hän] ei tullut tänäkään aamuna. Kaipaan sinua[, isä. Mutta kun välillämme on tämä uusi] etäisyys, alan nähdä elämässäsi joulun [todellisen] hengen. – – Jumala siunatkoon sinua, isä, ja pitäköön sinut aina suurenmoisena minulle. Rakkaudella, Gordon.” Meidän oma Gordon Bitner Hinckley.

Hyvää joulua taivaalliselta Isältämme, joka ei koskaan horju eikä jätä, ja Hänen ainosyntyiseltä Pojaltaan, Hänen pienokaiseltaan – tältä pienokaiselta ja veljeltämme – joka varttui kantaakseen meidän kipumme, ottaakseen taakakseen meidän sairautemme, ”meidän pahat tekomme [olivat] hänet ruhjoneet”. Me kiitämme taivaallista Isäämme luvatusta Messiaasta, kaikkein suurimmasta joulun lahjasta. Hänen nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.