Valmiita kohtaamaan Vapahtajan

Nyt kun joulunaika on alkanut, ajatukseni ovat kääntyneet niiden puoleen, jotka eivät ehkä ole kotona, mukaan lukien ne hyvin monet lähetyssaarnaajat, jotka ovat nyt palvelemassa.

Ensimmäinen jouluni poissa kotoa oli lähetyssaarnaajana Englannissa joulukuussa 1960. Palvelin Swindonissa Englannissa.

Olimme avanneet Swindonin lähetystyölle kolme kuukautta aiemmin. Vuokrasimme huonetta sunnuntaikokouksia varten. Meitä oli siunattu muutamalla käännynnäisellä – seurakunnan alulla.

Jouluaattona toverini vanhin Noel Luke ja minä päätimme käydä tervehtimässä ihmisiä heidän kodeissaan alueella, jolla palvelimme, ja jättää lyhyen joulusanoman ja siunauksen. Ilta oli kaunis, ja kuu loisti kirkkaana pilvien lomasta luoden taivaallisen tunteen. Yhtäkkiä tajusimme, että naapurustossa jokainen oli valinnut televisiokanavan, jolla esiintyi suosittu koomikko ja laulaja Harry Secombe. Hän lauloi rakastetun laulun ”Bless this house”. Hän esitti koskettavasti pyhät sanat, joita lainaan:

Siunaa ihmisiä tääll’ sisällä.

Pidä heidät puhtaina ja synnittöminä.

Siunaa meitä kaikkia, ett’ oisimme

valmiita asumaan luonasi, Herramme.

Hänen esityksensä sai silmämme kyyneliin. Laulu, joka kaikui melkein jokaisessa kodissa, kohosi taivaisiin ja kimposi takaisin pilvistä. Vanhin Lukella ja minulla oli pakahduttava tunne, että me olimme todella Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lähettiläitä, jotka pyrkivät palvelemaan ja siunaamaan taivaallisen Isämme lapsia.

Lähetyssaarnaajana opin ymmärtämään, että eläessämme tämän maan päällä me olemme kaikki poissa kotoa – poissa taivaallisesta kodistamme. Voimme tuntea tuon kodin tarjoamaa lohtua palvelemalla Vapahtajaamme.

Viime vuosina kirkko on kannustanut meitä tähdentämään valoa, jota Vapahtaja antaa koko maailmalle, varsinkin näin joulunaikana. Kirkolla on suurenmoinen Valoa maailmaan -hanke, joka pyrkii kääntämään kaikkien ajatukset Vapahtajaan. Tähän liittyy myös pyrkimys auttaa apua tarvitsevia ja palvella Kristuksen kaltaisella tavalla.

Viime vuonna kirkko käynnisti Valoa maailmaan -hankkeen valtavilla digitaalisilla näytöillä, jotka ympäröivät New Yorkin Times Squarea.

Mary ja minä olimme paikalla, kun koskettavaa kuvausta Vapahtajan syntymästä esitettiin jättimäisillä digitaalisilla mainostauluilla. Se oli syvästi hengellinen kokemus. Tänä vuonna Times Squaren kokemusta on toistettu monissa kaupungeissa ympäri maailmaa.

Ollessani New York Cityssä Valoa maailmaan -tapahtuman aikaan huomasin, kuinka kovasti tavaratalojen ikkunoihin pyrittiin luomaan näyttäviä esillepanoja.

Muistan New York Times -lehden sunnuntainumeron, jossa oli koko sivun artikkeli otsikolla: ”Jouluikkunat palaavat. Samoin ostajat.” Artikkelissa kerrottiin perinteestä, jossa ylelliset esillepanot koristavat tavaratalojen ikkunoita Fifth Avenuella New Yorkissa. Kuten pystyin päättelemään artikkelista ja juuri tapahtuneesta vierailustani, yhdessäkään ikkunassa ei ollut joulukuvaelmaa eikä Kristus-lasta.

Lukiessani artikkelia muistin lapsuuteni Salt Lake Cityn tavaratalojen jouluikkunat, joissa oli mukana Kristus-lapsi. Muistin myös tuolta ajalta kertomuksen eräästä keskilännessä sijaitsevasta ostoskeskuksesta, jossa haluttiin tähdentää jouluteemaa sekä luomaan joulutunnelmaa että houkuttelemaan paikalle ostajia. Ostoskeskuksessa pantiin esille suuri juliste, jossa luki: ”Jos Kristus tulisi tänä iltana, kenen luo Hän tulisi?” Kyltin alla kaupan ikkunoissa oli esillä useita näkymiä. Jos muistan näitä näkymiä oikein:

• Yhdessä oli hoitaja avustamassa vuoteessa olevaa vanhaa naista. Nainen vaikutti todella sairaalta.

• Toisessa oli nuori äiti ja vastasyntynyt vauva. Äidin kasvoilta säteili ilo.

• Kolmannessa näkymässä oli perhe, jossa oli itkeviä lapsia. Oli selvää, ettei ruokaa ollut riittävästi ja että joululahjoja olisi vähän, jos ollenkaan.

• Neljännessä näkymässä ilmeisen varakas perhe oli avaamassa lukuisia lahjoja.

• Viidennessä näkymässä suloinen mutta vaatimaton monilapsinen perhe lauloi iloisesti yhdessä.

Kun pohdiskelen näitä viittä esillepanoa ja julistetta ”Jos Kristus tulisi tänä iltana, kenen luo Hän tulisi?”, mieleeni tulee kaksi ajatusta.

Ensiksi, tiedämme, että kun Vapahtaja tulee toisen kerran, me emme tiedä päivää emmekä hetkeä.

Toiseksi, kun Jeesus Kristus tulee, kuten presidentti Russell M. Nelson opetti äskettäisessä yleiskonferenssissa, ”[Hän] palaa maan päälle tuhatvuotiskauden Messiaana”. Jotta olisimme valmiita, presidentti Nelson kannustaa meitä ”pyhittämään [elämämme] uudelleen Jeesukselle Kristukselle”. Julisteessa olisi siksi voinut oikeammin lukea: ”Jos Kristus tulisi tänä iltana, kuka olisi valmiina vastaanottamaan Hänet?”

Tarkasteltuani ikkunanäkymiä tajuan, että ne kertovat meille ainoastaan ihmisten fyysisestä ja taloudellisesta tilasta mutta eivät mitään heidän hengellisestä tilastaan. Ikkunoissa näkyi sekä vanhoja ja sairaita että terveitä ja vastasyntyneitä. Niissä oli myös rikkaita ja köyhiä. Mutta ikä, terveys ja taloudellinen tilanne eivät kerro meille sitä, mikä on todella tärkeää, eli heidän henkensä tilaa.

Opissa ja liitoissa puhutaan kasteelle menemisen edellytyksistä Kristuksen kirkossa. Ehtoina meille ovat pääasiassa nöyrtyminen, särkynyt sydän ja murtunut mieli, parannus sekä Jeesuksen Kristuksen palveleminen loppuun asti. Tavoitteena on tulla Jeesuksen Kristuksen hartaiksi opetuslapsiksi ja edistyä liittopolulla, joka valmistaa meitä Hänen sovituksensa siunauksiin.

Kristus on esimerkki kaikessa. Hän julisti: ”Katso, minä olen valo; minä olen antanut teille esimerkin.” Kun tarkastelemme henkemme tilaa, meidän kannattaisi katsoa Hänen täydellistä esimerkkiään. Vapahtaja osoitti meille keinon kokea onnellisuutta, merkitystä ja iloa tässä elämässä ja iankaikkisuudessa. Onnellisuus ja ilo määrittävät joulun henkeä.

Jakeessa Joh. 19:5 kerrotaan, että Pilatus toi Jeesuksen niiden eteen, jotka halusivat ristiinnaulita Hänet. Jeesuksella oli ”orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: ’Katso: ihminen!’”

Katsokaamme tänä joulunaikana hetki ihmistä, joka on Kristus, ja lahjoja, jotka Hän on antanut.

Pohtikaamme ensin Hänen ihmeellistä syntymäänsä.

Me tiedämme, että tämä kallisarvoinen pienokainen, jota juhlimme tänä joulunaikana, oli Isän ainosyntyinen Poika. Hän peri Isältään iankaikkisen elämän voiman – voiman elää. Ja kuolevaiselta äidiltään Hän peri voiman kuolla. Hänet oli valittu alusta asti pyhään palvelutehtäväänsä.

Jakeessa Matt. 1:23 sanotaan: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”

Toiseksi, pohtikaamme Hänen täydellistä ja synnitöntä elämäänsä ja Hänen esimerkkiään. Vaikka Hän kärsi kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, Hän suoritti tehtävänsä onnistuneesti loppuun. Hän on esimerkkimme, ja Hän viitoitti meille polun, jota meidän tulee kulkea. Hän omisti elämänsä köyhille, tarvitseville, sairaille ja ahdistetuille sekä sen iankaikkisen suunnitelman onnistuneelle toteuttamiselle, jonka yksin Hän pystyi toteuttamaan.

Kolmanneksi, pohtikaamme Hänen kuolemaansa, ylösnousemustaan ja sovitustaan.

Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani kerrotaan sovituksesta kauniisti ja yksinkertaisesti: ”Vapahtajan sovitukseen sisältyivät Hänen kärsimisensä Getsemanessa, Hänen kärsimisensä ja kuolemansa ristillä sekä Hänen ylösnousemuksensa. Hänen kärsimyksensä ylittää meidän käsityskykymme – se oli niin suurta, että Hän vuoti verta jokaisesta huokosestaan.”

Jakeessa OL 76:41 sanotaan, että ”hän tuli maailmaan, nimittäin Jeesus, ristiinnaulittavaksi maailman tähden ja kantamaan maailman synnit ja pyhittämään maailman ja puhdistamaan sen kaikesta vääryydestä”.

Jeesuksen Kristuksen sovitus on suurin tapahtuma ja lahja, mitä on koskaan ollut ihmiskunnan historiassa. Me kaikki olemme tehneet syntiä, ja vain Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme saada armon ja elää Jumalan luona.

Neljänneksi, valmistautukaa Hänen toiseen tulemiseensa.

Vanhassa testamentissa Job opetti: ”Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” Kuten presidentti Russell M. Nelson on niin kauniisti opettanut: ”[Kristus johtaa kirkkonsa asioita] sekä vanhasta Jerusalemista että Uudesta-Jerusalemista.” Nyt on meidän aikamme valmistautua tähän tapahtumaan. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Valmistautukaa Herran suurta päivää varten.”

Viimeinen neuvoni on: rakastakaa ja palvelkaa Herraa. Kun pohdimme hengellistä tilaamme ja valmistautumistamme Vapahtajan tapaamiseen, meidän tulisi ensiksi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” Ja toiseksi: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Rakkautemme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan on henkemme tilan tärkein testi. Jos rakastamme Jumalaa, me pidämme Hänen käskynsä. Ja jos rakastamme lähimmäisiämme, me palvelemme heitä ja pohjimmiltaan olemme Vapahtajan käsinä.

Opissa ja liitoissa Vapahtaja käyttää näitä sanoja: ”Niin, minä avaan ihmisten sydämet ja – – minä perustan seurakunnan sinun kädelläsi.”

Pääasiallinen tapa, jolla voimme osoittaa kiitollisuutemme Vapahtajalle tänä joulunaikana, on olla Hänen palvelijansa – olla itse asiassa Hänen kätensä täällä maan päällä.

Tänä kauniina aikana, kun juhlimme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymää, todistan teille, että Hän elää. Hän on meidän esimerkkimme, puolustajamme Isän luona, ja Hän on saattanut päätökseen kaiken tarvittavan, jotta voimme palata Isän ja Pojan luo. Meidän on viisasta seurata Jeesusta Kristusta ja ottaa vastaan Hänen tarjoamansa lahjat.

Toivotan teille mahtavaa joulua, joka on keskittynyt Jeesukseen Kristukseen.

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.