Pienten lasten äideille
Kuinka poikani korvaleikkaus auttoi minua tukemaan hänen yhteyttään Jumalaan
Tunsin Vapahtajani opastavan minua tietämään, että Hän oli vastuussa pojastani ja huolehtisi hänestä.
Kun Jeesus Kristus kävi ylösnousemuksensa jälkeen nefiläisten luona, ”hän käski tuoda heidän pienet lapsensa.
– – Ja väkijoukko antoi tietä, kunnes heidät kaikki oli tuotu hänen luoksensa.” (3. Nefi 17:11–12, korostus lisätty.)
Kuinka me nykyään ”annamme tietä” ja tuomme jopa pienimmät lapsemme Hänen luokseen? Saanen kertoa tapauksen, joka auttoi minua ymmärtämään, kuinka voin tehdä niin nykyaikana.
Kun nuorin poikamme oli vauva ja taapero, hänelle tehtiin monia leikkauksia, joissa hänelle asennettiin korviin putkia nestemäisen eritteen poistamiseksi. Kun hän oli neljävuotias, toinen korva ei enää toiminut kunnolla ja erite oli jähmettynyt. Viimeinen putkileikkaus ratkaisisi, menettäisikö hän kuulon kokonaan tuosta korvasta.
Koska mieheni ja minä tiesimme, että tarvitsimme jumalallista apua, aloimme opettaa pojallemme tietoisemmin Jumalan voimasta, jota saadaan pappeuden siunausten, rukouksen ja uskon avulla, samalla kun tavoittelimme uutterasti sitä voimaa hänen hyväkseen. Leikkaus oli laajempi kuin muut. Kun hän heräsi itkien ja vääntelehtien tuskissaan, hän ei antanut minun pidellä häntä sylissä – eikä edes koskettaa häntä. Olin poissa tolaltani! Mutta pian hän toipui, ja menimme kotiin odottamaan nähdäksemme, paranisiko hänen korvansa kunnolla.
Viikkojen ajan poikamme rukoili jokaisessa rukouksessa, että hänen korvansa paranisi. Perheemme rukoili rukoilemistaan, mutta joka kerta kun hän rukoili itsensä puolesta, tunsin jotenkin enemmän rauhaa. Hän alkoi todella tavoitella siunausta taivaalliselta Isältään.
Tunsin Vapahtajani opastavan minua tietämään, että Hän oli vastuussa pojastani ja huolehtisi hänestä. Mikä tärkeämpää, näin, että poikanikin alkoi ymmärtää sen. Hän näytti tietävän jo nuorella iällään, että Jumala on hänen kanssaan. Näin, että hän tunsi henkilökohtaista yhteyttä. Tunsin sisäistä rauhaa. Olipa lopputulos mikä tahansa, taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus olisivat hänen kanssaan ja vahvistaisivat häntä – ja perhettämme – selviytymään kaikesta, mitä häneltä vaadittaisiin.
Johdatamme heitä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen luo
Tämä kokemus toi kaksi keskeistä oivallusta.
Ensiksi, minun piti luottaa taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen sekä Heidän viisauteensa ja rakkauteensa poikaani kohtaan.
On vastoin äidinsydämeni jokaista säiettä, etten suojelisi, korjaisi ja pelastaisi lapsiani heidän taisteluistaan. Mutta toisinaan juuri se, että rakastamme heitä ja johdatamme heitä heidän taivaallisen Isänsä ja Vapahtajansa luo, kun he käyvät taistelujaan, saattaa siunata heitä eniten.
Heillä on rakastava taivaallinen Isä, jolla on täydellinen suunnitelma. Ja toisinaan viisaudessaan ja rakkaudessaan Hän sallii lastemme tuntea tuskaa, kärsimystä ja yksinäisyyttä, kun lapsemme suunnistavat tässä kuolevaisuuden kokemuksessa ja heistä tulee Hänen kaltaisiaan. Oivalsin, että jos poistaisin vaikeudet, saattaisin estää joitakin tilaisuuksia kasvuun taivaallisen Isän loistavassa työssä.
Toiseksi oivalsin, että on riemullinen siunaus saada omalta osaltamme tukea lastemme yhteyttä Jeesukseen Kristukseen ja taivaalliseen Isään ennen kuin he ovat kyllin vanhoja solmimaan liittoja Heidän kanssaan.
Lietsomme liekkiä
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Haasteemme vanhempina ja opettajina ei ole luoda hengellistä ydintä heidän sieluunsa, vaan pikemminkin lietsoa heidän hengellisen ytimensä liekkiä, jonka heidän kuolevaisuutta edeltänyt uskonsa on jo sytyttänyt.”
Me voimme lietsoa tuota uskon liekkiä monin pienin ja yksinkertaisin tavoin, kuten opettamalla lapsillemme kolme tärkeää periaatetta:
Rukoile, jotta tiedät, että Jumala on siellä
Opettaessamme lapsiamme kiittämään ja pyytämään siunauksia voimme pohtia Alkeisyhdistyksen ylijohtajan, sisar Susan H. Porterin lapsille antamaa yksinkertaista neuvoa rukoilla, jotta he tietäisivät: ”Oletko siellä, Isä taivahan?”
Kun autamme lapsia vuodattamaan sydämensä ja kuuntelemaan, mitä he tuntevat ja mitä ajatuksia heidän mieleensä tulee, he voivat ”oppia tietämään omalta [osaltaan], että Hän on siellä ja että Hän rakastaa [heitä]”.
Silloin voimme auttaa lapsiamme löytämään yhteyden Häneen, kun he tarvitsevat apua oppiakseen jotakin uutta. Heidän nuoren sydämensä kääntämisestä Hänen puoleensa voi muodostua luontainen kasvumalli.
Tunnista Pyhä Henki
Kun näemme, että lapsi tuntee Pyhän Hengen vaikutusta, voimme kysyä: ”Mitä sinä tunnet? Mistä arvelet niiden tunteiden tulevan? Mitä taivaallinen Isä mahtaa haluta sinun tietävän?” Yhtäkkiä lapsesi opettaa sinulle Pyhästä Hengestä.
Ymmärrä Jumalan sanan pyhyys
Silloinkin kun lapset ovat liian nuoria lukemaan, he voivat oppia sinun esimerkistäsi, että Jumalan sana on pyhää ja että meitä siunataan, kun me noudatamme Hänen sanojaan.
Olen nähnyt kolmevuotiaiden lasten halaavan pyhiä kirjoituksia ja innokkaasti merkitsevän jakeita ja ”lukevan” niitä itse. Vaikka sanat olivatkin ylösalaisin, he oppivat, että on tärkeää iloita Jumalan sanasta!
Ohjaa heitä tuntemaan Hänen läsnäolonsa
Voisit esittää lapsillesi kysymyksen, jonka kysyn mielelläni lapsilta Alkeisyhdistyksessä: ”Kuinka sinua siunataan Jeesuksen Kristuksen ansiosta?” Heidän vastauksensa saattavat hämmästyttää sinua.
Lapset voivat oppia turvaamaan Häneen saadakseen lohtua, voimaa ja tietoa. Me voimme ”antaa tietä”, jotta he näkevät, tuntevat ja tietävät Hänen voimansa ja läsnäolonsa nuoressa elämässään.
Poikaamme siunattiin täydellisellä parantumisella ja kuulon palautumisella, mutta vaikka niin ei olisi käynytkään, opin silti, kuinka auttaa lastani luomaan yhteyden Jeesukseen Kristukseen ja taivaalliseen Isään.
Pienin ja yksinkertaisin keinoin hänen hengellinen sisimpänsä alkoi hehkua kirkkaana.