Vietätkö liikaa aikaa yksin?
Ajattelin, että eristäytyminen toisi minulle rauhaa.
Pidän yksinolosta. Vaikka olen ulospäinsuuntautunut ihminen, yksin vietetty aika auttaa minua ymmärtämään päivääni ja tunteitani.
Mutta kun minulla on huono päivä, minulla on tapana eristäytyä kiipeämällä sänkyyni, vetämällä peitot pääni yli ja selaamalla puhelintani. Se vie ajatukseni pois asioista, jotka huolestuttavat minua.
Olen kuitenkin huomannut, että mitä useammin teen näin, sitä vaikeampaa on lopettaa. Ja kun eristäydyn jatkuvasti, tunnen yleensä oloni vielä huonommaksi kuin ennen.
Jokin aika sitten tällainen käyttäytyminen levisi hengelliseen elämääni ja sai minut tuntemaan, etten ole lainkaan yhteydessä taivaalliseen Isään. Se myös huononsi mielenterveyttäni. Halusin päästä eroon tästä eristäytymisen tavasta, joten päätin tutkia, miten taistella yksinäisyyttä vastaan. Halusin tietää, kuinka voisin parantaa sekä henkistä että hengellistä terveyttäni.
Tässä on muutamia asioita, joita löysin.
Hyvien yhteyksien tärkeys
Oppiessani lisää yksinäisyydestä löysin tutkimuksen, joka keskittyi siihen, mikä johtaa elinikäiseen onnellisuuteen. Tutkijat ovat huomaneet, että läheiset, onnelliset ihmissuhteet voivat parantaa elämänlaatuamme. Itse asiassa yhteisöön kuuluminen tekee meistä onnellisempia ja elämme pidempään.
Tämän tutkimuksen lukeminen muistutti minua siitä, kuinka Jeesus Kristus palveli muita palvelutehtävänsä aikana kuolevaisuudessa. Kaikki yhteydet, joita Hän loi ihmisiin palvelutyötä tehdessään, olivat aitoja ja merkityksellisiä. Hän on täydellinen esimerkki laadukkaasta yhteydestä.
Vanhin Ian S. Ardern seitsemänkymmenen koorumista on kuvaillut Vapahtajan lempeää ja ystävällistä luonnetta: ”Sääli ja myötätunto ovat Kristuksen ominaisuuksia. Ne syntyvät rakkaudesta muita kohtaan eivätkä tunne mitään rajoja. Jeesus, maailman Vapahtaja, on myötätunnon ruumiillistuma.”
Tämä lainaus innoitti minua noudattamaan Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja lähestymään muita aidosti. Olipa kyse sitten työstä, koulusta tai perheestäni, päätin päivän aikana katsoa ulospäin. Kysyin itseltäni, onko ketään, jota voisin auttaa, ketään, jolle voisin olla ystävä, tai ketään, joka tarvitsisi vähän enemmän rakkautta.
Mitä enemmän palvelin muita, sitä paremmalta minusta tuntui hengellisesti.
Milloin yksinolo on hyvä ajatus?
Voi olla hyvä viettää aikaa yksin, jotta voimme rentoutua ja havainnoida ajatuksiamme, varsinkin kun meidän pitää pohtia ja kuunnella Henkeä. Mutta jos olemme yksin koko ajan, se voi johtaa nautinnonhaluun ja saatamme menettää tilaisuuksia olla yhteydessä ihmisiin.
Kun yritin keksiä, kuinka tasapainottaa yksinolo ja aika muiden kanssa, tutkin pyhiä kirjoituksia ja Vapahtajan elämää ja rukoilin vastauksia.
Vapahtaja vetäytyi ”autiolle seudulle rukoilemaan” (Luuk. 5:16). Luultavasti Hän halusi olla yksin, jotta voi puhua Isänsä kanssa. Kristuksen tavoin mekin voimme hyödyntää yksinoloa ollaksemme jälleen yhteydessä taivaalliseen Isäämme, mikä voi auttaa meitä kutsumaan Pyhän Hengen elämäämme.
Tasapaino löytyy
Jos mietit, vietätkö liikaa aikaa yksin, kysy neuvoa taivaalliselta Isältä. Kiinnitä huomiota sosiaalisiin ja emotionaalisiin tarpeisiisi. Kun tunnet itsesi yksinäiseksi, lähesty muita! Älä vietä entistä enemmän aikaa yksin. Harjoittele oikeaa tasapainoa ajankäytössäsi ja tiedosta taipumuksesi eristäytyä.
Presidentti Jeffrey R. Holland, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on opettanut:
”Kukaan ei ole niin vahva, ettei koskaan tuntisi uupumusta tai turhautumista tai tuntisi tarvetta pitää huolta itsestään. – –
Itsellä täytyy olla voimavaroja, ennen kuin niitä voi jakaa muille.”
Taivaallinen Isä on tietoinen olosuhteistamme. Hän tuntee meidän huolemme, toiveemme ja tarpeemme. Hän tuntee myös persoonallisuutemme – ja että jotkut meistä saattavat tarvita muita enemmän aikaa yksinoloon tarkistaakseen tilanteensa jälleen maailman kanssa. Eikä se haittaa!
Jos luotamme siihen, että Hän ohjaa meitä, niin pystymme ymmärtämään, milloin tarvitsemme omaa aikaa ja milloin tarvitsemme yhteyttä muihin.