Aia O.

Valokuva Ashlee Larsen

Joskus minun on vaikea olla muiden ihmisten seurassa. Mutta isäni on auttanut minua rukoilemaan asiasta. Rukoileminen on auttanut minua sanomaan: ”Minä nyt vain teen tämän” sen sijaan että välttelisin tiettyjä tilanteita kuten aiemmin.

Rukous on auttanut minua muulloinkin. Minulla oli juuri vuosittaiset loppukokeet, ja joka kerta kun minulla oli ongelmia jonkin kysymyksen kanssa, pyysin Jumalalta apua.

Erään kerran minua pyydettiin puhumaan sakramenttikokouksessa. Ajattelin: ”Voisinko tehdä enemmän kuin vain nousta lukemaan puheeni?” Päätin kysyä Jumalalta, kuinka voisin pitää puheen, joka auttaisi ihmisiä. Minua jännitti enkä tehnyt sitä täydellisesti, mutta oli hienoa, että Jumala auttoi minua keksimään, kuinka pitäisin paremman puheen.

Henkilökohtainen rukous on jotakin, missä voi olla turvassa. Siinä ei ole muita ihmisiä, jotka voisivat tulla tuomitsemaan tai sanomaan: ”Sanoit sen väärin.” Kun rukoilen, paikalla olemme vain minä ja Jumala.