Patriarkallinen siunaukseni pelasti uskoni

Kuvitus Katelyn Budge

Oli aika, jolloin ajattelin jättää kirkon. Se tapahtui juuri ennen kuin menin ensimmäiseen FSY-konferenssiini. Sinä aikana sain voimakkaan tunteen, että minun piti kysyä muutamilta ihmisiltä, kuinka päästä lähemmäksi Kristusta ja kuinka saada patriarkallinen siunaus. Eräs hyvä ystäväni sanoi minulle, että pitää vain kertoa piispalle, että haluaa siunauksen, niin hän auttaa.

Alussa ajattelin: ”Tuntuu tosi oudolta saada siunaus, joka kattaa koko elämän.” Mutta minusta vain tuntui, että minun piti saada omani. Tutkin pyhiä kirjoituksia isäni kanssa, ja puhuimme patriarkallisista siunauksista ja siitä, milloin hän sai omansa.

Tunne, joka minulla oli, kun sain siunaukseni, oli todella vahva. Tunsin Pyhän Hengen läsnäolon ja jopa isovanhempieni läsnäolon toisella puolella. Yksi asia, jonka sanoisin nuoremmalle itselleni nyt kun minulla on oma patriarkallinen siunaus, on se, että ajattele elämää iankaikkisesta näkökulmasta. Jos vuosi tai päivä tai viikko ei suju haluamallasi tavalla, ei haittaa. Edessäsi on iankaikkisuus. Se ei tunnu helpolta, mutta me voimme tehdä kaiken Jeesuksen Kristuksen ja taivaallisen Isämme avulla. He todella rakastavat meitä, ja He auttavat meitä saavuttamaan tavoitteemme ja tulemaan parhaiksi versioiksi itsestämme.

Ilman siunaustani olisin varmaan jättänyt kirkon. Olisin syvissä vesissä. En suunnittelisi palvelemista lähetystyössä. Rehellisesti sanottuna en ehkä olisi edes elossa. Se on auttanut minua hyvin monin tavoin. Kannustan todella jokaista, joka harkitsee patriarkallisen siunauksen hankkimista, tekemään sen, koska se todella auttaa.