Tanssihaaste
Suurimmassa koettelemuksessaan saksalainen Sinah M. sanoi itselleen: ”Mieluummin selviän tästä vahvempana kuin että minulla olisi yhtäkkiä epäilyksiä.”
Valokuvat David A. Edwards
Haasteet eivät yleensä tule sillä tavoin tai silloin, kun haluaisi niiden tulevan. Siksi ne ovat haasteita. Kun siis elämä heittää sinulle haasteen, miten kohtaat sen? Kun se on tuskallista eikä sille ole selitystä, mitä teet? Kun se pakottaa sinut muuttamaan elämääsi ja minäkuvaasi, kenen puoleen käännyt?
Kolmisen vuotta sitten Sinah M., 17-vuotias nuori nainen Nordrhein-Westfalenista Saksasta, kohtasi nämä kysymykset. Hänen vastauksiinsa vaikutti se, mitä oli tapahtunut ennen tuota hetkeä.
Äkillinen koettelemus
”Olen tanssinut koko ikäni ja suhtautunut siihen intohimoisesti”, Sinah kertoo. ”Harrastin balettia, nykytanssia, jazzia – vähän kaikkea, mutta enimmäkseen balettia.” Tanssiminen teki hänet onnelliseksi ja oli iso osa hänen identiteettiään. ”Kaikki pyöri tanssimisen ympärillä”, hän kertoo.
Mutta sitten hän alkoi tuntea kipua jaloissaan aina kun hän tanssi. Hän tunsi kipua jopa kävellessään, eikä se hävinnyt. Hän etsi vastauksia ja parantumista lääkäreiden, pappeuden siunausten ja rukouksen avulla. Mutta hänen kipunsa syy pysyi mysteerinä, eikä hänen fyysiseen kärsimykseensä löytynyt helpotusta.
”Minulla oli todellakin hetkiä, jolloin yhtäkkiä mieleeni tuli ajatuksia kuten: ’Rakastaako taivaallinen Isä minua? Miksi minun pitää kokea tämä? Miksi Hän antaa sen satuttaa minua niin paljon?’” Sinah kertoo.
Mutta näistä ajatuksista huolimatta hän suhtautui tähän koettelemukseen osoittaen valtavaa uskoa ja luottamusta Herraan.
Usko ennen kriisiä
Ennen tämän haasteen kohtaamista Sinah oli jo kasvattanut uskon taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen.
”Olen aina ollut kiinnostunut evankeliumista”, Sinah sanoo. Hän on iloinen siitä, että hänen vanhempansa ovat opettaneet hänelle evankeliumia, vieneet häntä kirkkoon ja juurruttaneet häneen halun oppia evankeliumia itse.
”Olen ihminen, joka esittää paljon kysymyksiä, mutta nämä kysymykset eivät tee minua epätoivoiseksi”, hän sanoo. ”Vasta teini-iässä itse asiassa opin, että on ihan hyvä esittää kysymyksiä. Annoin itselleni luvan esittää kysymyksiä ja rukoilin tietoa ja voimaa ja sitä, että taivaallinen Isä auttaisi minua rakentamaan todistustani entistä vahvemmaksi.”
Ajan mittaan hän huomasi, että tämä suhtautumistapa on itse asiassa vahvistanut hänen todistustaan. ”Olen aina ollut hyvin avoin evankeliumille, mutta annan itselleni myös luvan esittää kysymyksiä, kun niitä ilmaantuu, ja etsin vielä lisää evankeliumin tietoa.”
Sinah ei enää tanssi, mutta hänellä on muita kiinnostuksen kohteita, kuten pianonsoitto ja viulu. ”Meillä oli äskettäin konsertti Dortmundin ja Düsseldorfin vaarnoissa, ja harjoittelin todella ja halusin pärjätä hyvin. Soitto kuulosti tosi hyvältä, ja minulla oli todella hauskaa. Jälkikäteen ajateltuna se johtui siitä, että minulla oli tavoite mielessä.”
Usko koetuksella
Vaikka Sinahin fyysiset kamppailut ovat ajoittain olleet vaikeita, hänen uskon perustuksensa on valmistanut häntä kohtaamaan tämän haasteen.
”Itse asiassa olen sanonut itselleni alusta asti, että vaikka olisi kuinka vaikeaa, vaikka sattuisi kuinka paljon, vaikka tulisi eteen mitä tahansa, niin en halua syyttää Herraa tai olla vihainen Hänelle”, hän kertoo. ”Niinpä sanoin itselleni, että voin olla turhautunut, voin olla surullinen, mutta en halua sen olevan syy siihen, miksi todistukseni alkaa yhtäkkiä murentua. Mieluummin selviän tästä vahvempana kuin että minulla olisi yhtäkkiä epäilyksiä.”
Sinah päätti jo varhain, ettei hän joutuisi selviytymään tästä koettelemuksesta yksin. Koska hän ei enää tanssi, hän saa nyt suurta iloa ihan vain yhdessäolosta perheen ja ystävien kanssa. Hän on hakenut lohtua ja neuvoja taivaalliselta Isältään sekä vanhemmilta ja johtajilta.
Esimerkiksi hän sanoo: ”Olen puhunut tästä paljon ihmisten kanssa temppelimatkoilla ja niin edelleen, ja he ovat sanoneet, että mieleen tulee usein kysymyksiä – aina tämä miksi. Mutta he ovat sanoneet: ’Taivaallinen Isä tietää, että olet kyllin vahva selviytymään siitä.’ On erittäin hyödyllistä kuulla se muilta ihmisiltä.”
Hän on myös tuntenut taivaallisen Isän rakkautta ja voimaa, kun hän on ollut muiden nuorten kanssa FSY-konferensseissa. Mutta kenties ennen kaikkea hän on tuntenut voimaa ja rauhaa pappeuden siunausten ansiosta. ”Jokaisen saamani siunauksen myötä olen tuntenut Hengen hyvin voimakkaana ja todellakin huomannut, että taivaallinen Isä on todella läsnä ja että Hän todella rakastaa minua. Huomaan, ettei sitä ole voinut sanoa minulle vain pappeudenhaltija, vaan se on todella innoitettua.”
Sinalla on todistus pappeuden siunauksista, ja hän sai äskettäin patriarkallisen siunauksensa. ”Tämä siunaus vahvisti, että taivaallinen Isä todella tuntee minut ja rakastaa minua ja että voin tietää, mitä Hän on antanut minulle tässä maanpäällisessä elämässä ja mikä minua odottaa.”
Mitä hän on oppinut
”Koska en enää pystynyt tanssimaan, minun oli valittava toinen asia, johon keskittyä”, Sinah kertoo. ”Ja siinä evankeliumi on entistä tärkeämmällä sijalla. Tietenkin on edelleen vaikeaa. Mutta olen yksinkertaisesti oppinut luottamaan Herraan paljon enemmän.”
Tämä luottamus tarkoittaa, että hän pystyy kulkemaan eteenpäin, vaikka hän ei ole saanut niitä vastauksia tai sitä lopputulosta, jonka hän olisi halunnut. ”Toivomaani parantumista ei ole vielä tapahtunut”, Sinah sanoo. ”Mutta olen oppinut vielä enemmän, että taivaallisella Isällä tosiaan on suunnitelma ja että minä käyn läpi tätä tietystä syystä.”
Hänen uskonsa antaa hänelle myös näkökulmaa. ”En tiedä, milloin voin päästä eroon kivuista vai kärsinkö niistä loppuelämäni ajan”, hän sanoo. ”En tiedä, mutta uskon Herraan, että viimeistään silloin, kun olen palannut Hänen luokseen, minun ei enää tarvitse kärsiä kivuista ja että on olemassa syy, miksi koen tämän.”