Tule ja seuraa minua
Uusia näkökulmia parannukseen
Parannus on muutakin kuin sitä, että olet pahoillasi synneistäsi – se on tulemista enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaiseksi.
Me puhumme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa todella paljon parannuksesta. Miksi?
Teemme niin, koska parannus on yksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin keskeisistä periaatteista (ks. UK 1:4). Kyse ei ole vain jostakin, mitä on hyvä tehdä, tai keinosta saada syntimme ”unohdetuiksi” (ks. OL 58:42). Se on ehdottoman välttämätöntä, jotta meistä tulisi enemmän Vapahtajan kaltaisia ja jotta voisimme jonakin päivänä elää taivaallisen Isän ja perheemme kanssa ikuisesti.
Parannus on ”mielen ja sydämen muutos, joka tuo mukanaan uudistuneen asenteen Jumalaa, itseä ja elämää kohtaan yleensä”. Parannuksen tarkoituksena on siis auttaa meitä muuttumaan ja näkemään Jumala, itsemme ja kuolevaisuus uudella ja paremmalla tavalla. Mutta kuinka me teemme sen?
Kääntykää Kristuksen puoleen
Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että ruotsinkielinen vastine ilmaisulle ”tehkää parannus” on omvänd, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”kääntyä ympäri”. Hän on sanonut: ”Todelliseen parannukseen täytyy sisältyä usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, usko siihen, että Hän voi muuttaa meidät, usko siihen, että Hän voi antaa meille anteeksi, ja usko siihen, että Hän auttaa meitä välttämään tekemästä lisää virheitä. Tämän kaltainen usko saa Hänen sovituksensa vaikuttamaan meidän elämässämme.”
Parannus ei ole vain kääntymistä pois synnistä vaan täydellistä, tietoista ja kokonaisvaltaista kääntymistä Jeesuksen Kristuksen puoleen. Ajattele asiaa näin: Jos yrität kävellä kohti jotakuta puhuaksesi hänen kanssaan, käveletkö takaperin? Pääsetkö hänen luokseen etenemällä kylki edellä? Niin on melko vaikeaa kohdata ihmisiä. Jos et ole kääntynyt täysin siihen suuntaan, johon olet menossa (tai jos et katso kohti henkilöä, jonka aiot kohdata), saatat helposti joutua pois kurssista. Kaiken kaikkiaan voimme hyvin todeta, että keskustelu on helpompaa ja antoisampaa, kun lähestyt henkilöä katse häneen suunnattuna.
Sama pätee parannukseen. Vapahtaja hyväksyy pyrkimyksemme tehdä parannusta ja on erittäin hyvillään niistä, mutta ne ovat tehokkaita vain, kun ne keskittyvät Häneen. Mitä enemmän me osoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen, tunnustamme virheemme, pyydämme niitä anteeksi ja pyrimme korjaamaan ne, sitä enemmän meistä tulee Hänen kaltaisiaan.
Vapahtajan kutsu meille
Kuvittele, kuinka onnellinen Vapahtaja varmasti onkaan, kun Hän näkee sinun yrittävän parhaasi mukaan kehittyä! Hän on sanonut: ”Sillä katso, Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman lihassa; ja niin hän kärsi kaikkien ihmisten tuskan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa. – –
Ja kuinka suuri hänen ilonsa onkaan sielusta, joka tekee parannuksen!” (OL 18:11, 13.)
Jeesus Kristus kärsi, jotta meillä olisi mahdollisuus tehdä parannus. Ellemme tee parannusta, me emme salli Hänen sovittavan voimansa vaikuttaa elämäämme. Kun nöyrrymme ja turvaudumme Vapahtajaan, meistä tulee parempia ja enemmän Hänen kaltaisiaan.
Aivan kuten Vapahtaja riemuitsee, kun me teemme parannuksen, mekin voimme tuntea samaa iloa. Vanhin Craig C. Christensen seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Kun teemme parannusta synneistämme, meidän pitää keskittyä sitä seuraavaan suureen iloon. Yöt saattavat tuntua pitkiltä, mutta aamu kyllä koittaa, ja voi, kuinka ihania ovatkaan rauha ja loistava ilo, joita tunnemme, kun Vapahtajan sovitus vapauttaa meidät synnistä ja kärsimyksestä.”
Älkäämme unohtako: Taivaallinen Isä haluaa kaikkien lastensa palaavan kotiin Hänen luokseen. Meidät on kutsuttu tekemään parannus, kertomaan evankeliumista ja kutsumaan jokaista tekemään parannusta ja kehittymään paremmaksi. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että kuljemme kaduilla huutamassa ihmisille: ”Tehkää parannus, tehkää parannus!” Sen sijaan, silloin kun se on asianmukaista, me kannustamme rakastavasti lähipiirissämme olevia tulemaan Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen luokse ja olemaan parempia kuin he koskaan voisivat olla omin voimin.