Tulta. Veitsiä. Tanssia. Ja evankeliumia.

Samoalainen tuliveitsitanssi eli ailao afi on nykyaikainen versio perinteisestä sotatanssista. Se on ainutlaatuinen taito, taiteen ja ilmaisun muoto, ja monille tapa kunnioittaa kulttuuriaan.

Näin kolme nuorta Havaijista Yhdysvalloista selittää sen:

Vivian, 18: ”Perinteisesti soturit tekivät sitä vain veitsen kanssa. Myöhemmin siihen lisättiin tulenpyöritys. Se on aika samanlaista kuin sauvanpyöritys, siinä on vain tulta molemmissa päissä.”

Tui, 12: ”Tuliveitsitanssiin liittyy paljon kuumuutta. Ja paljon kieputtamista. Veistä jopa heitellään ja kuljetetaan ympäriinsä sen kieppuessa.”

Joseph, 18: ”On aika äänekästä, kun tuli on vauhdissa, tuuli viheltää ja soitetaan rumpuja. Mutta totta puhuakseni minulle se on eräänlainen hiljainen hengellinen hetki, koska sillä on minulle niin paljon merkitystä. Tulitanssi on tapa, jolla olen yhteydessä sukuuni ja kulttuuriini.”

Näille nuorille tuliveitsitanssi ei ole vain hämmästyttävä ja harvinainen kyky. Se on myös opettanut heille monia arvokkaita elämän opetuksia siitä, kuinka pysyä lähellä Herraa elämällä evankeliumin mukaan ja auttamalla muita.

Tulitanssin aikana moni asia voi mennä pieleen. Bensiini voi valua koko kahvaan, mikä tekee siitä liukkaan. Tuulikin voi muuttaa asioita ja vaikeuttaa veitsen kiinni ottamista. Herraan turvaaminen tanssiessani on ollut minulle suurena apuna.

Yksi lempikohdistani pyhissä kirjoituksissa on Sananl. 3:5, jossa puhutaan Herraan turvaamisesta koko sydämestään. Mielestäni se on tärkeää, koska esiintymishetkellä tiedostan, että olen harjoitellut paljon, mutta viime kädessä kyse on vain minusta, tuliveitsestä ja taivaallisesta Isästä.

Rukoilen mielelläni taivaallista Isää: ”Niin, olen harjoitellut kovasti. Ohjaathan nyt käsiäni.”

Tuliveitsikilpailut vaativat paljon valmistautumista. Ennen kisoja harjoittelen joka päivä noin puolen vuoden ajan.

Se voi olla vaikeaakin, koska aikatauluni on kovin kiireinen. Mutta teen aina tilaa Herralle käymällä kirkossa, Nuorten Miesten toiminnoissa ja seminaarissa sekä lukemalla pyhiä kirjoituksia ja rukoilemalla. Kun teen näitä asioita, huomaan eron päivässäni. Kaikki vain järjestyy.

Tunnen ehdottomasti, että Kristus on tukenani. Jos turvaat Herraan ja pyrit asettamaan Hänet etusijalle, Hän auttaa sinua kaikessa, mitä sinun täytyy tehdä.

Varttuessani katselin setäni ja serkkujeni tanssivan tuliveitsitanssia. Minusta se oli tosi hienoa, mutten tiennyt, pystyisinkö siihen itse. Lukiossa asetin yhdeksi tavoitteekseni oppia tekemään sitä. Kun opin, tarkensin tavoitettani: halusin kilpailla tuliveitsikilpailussa.

Tuliveitsitanssi on auttanut minua saamaan itseluottamusta. Tanssiessa on tiettyjä liikkeitä, joissa veitsi heitetään ylös, sitä katsotaan ilmassa ja sitten otetaan se kiinni. Aluksi juoksin aina terää karkuun, kun olin heittänyt sen ilmaan. Isä opetti minulle, että minun piti sitoutua siihen liikkeeseen ja luottaa itseeni.

Ajan myötä aloin olla varmempi esiintyessäni ja kaikessa muussakin. Nykyään on todella hienoa, koska joskus esitysten jälkeen luokseni tulee tyttöjä, jotka sanovat saaneensa innoitusta ja jotka haluavat myös kokeilla tuliveitsitanssia. Minusta on mahtavaa, että innoitan muita ihmisiä tekemään sellaista, mitä he eivät olisi uskoneet pystyvänsä tekemään.

Kun esiinnyn, minua ei hermostuta. Minusta tuntuu vain jännittävältä. Olen oppinut, että vaikka tekisin virheitä, voin muuttaa sen joksikin kauniiksi. Se on melkein kuin maalaamista. Kun taiteilija tekee virheen, hän saattaa tehdä siitä jotakin uutta. Joskus pudotan tuliveitseni, mutta poimin sen käteeni ja jatkan tanssimista.

Itseni rohkaiseminen on auttanut minua paljon pelkojeni kanssa. ”Entä jos mokaan?” -ajatusten sijaan yritän ajatella enemmän tähän tapaan: ”No, entä jos onnistun!”

Minulle on myös tullut tavaksi pitää pieni rukous joka kerta ennen tuliveitsiesitystä. Rukoileminen suojelee minua ja auttaa minua tanssimaan hyvin. Kun rukoilen, tunnen varmuutta siitä, että osaan sen.

Minua hermostuttaa yleensä ennen tuliveitsitanssin esittämistä. Joka kerta ennen kuin aloitan, pidän rukouksen. Kerran ennen kuin aloitin, pidin rukouksen ja tunsin lämpöä eikä minua pelottanut. Kun tanssin, tuntui kuin joku olisi seisonut siinä vieressäni.

Rukous todella auttaa minua olemaan hermoilematta. Kun olen rukoillut, tajuan, että minulla on vain hauskaa!

Viime kesänä esitimme tuliveitsitanssia Romaniassa ja Bulgariassa. Isä haluaa meidän aina opettelevan laulun ”Kotiin juhlan tuntu saa” (MAP-lauluja, 185) sen maan kielellä, jossa käymme. Teemme sen, jotta voimme laulaa sen yhdessä perheenä esiintymisen jälkeen.

Minusta sanoma rakkaudesta kotona on tärkeä, koska se muistuttaa meitä siitä, että meidän tulee osoittaa rakkautta kaikkialla, minne menemme. Minusta tuntuu, että kohotan muita ihmisiä ja teen heidät onnellisiksi. Ja vaikka he eivät osaisikaan puhua kieltäni, tiedän heidän tuntevan, että kerromme evankeliumin sanomaa kykyjemme avulla.

Nainoa A., 13

Sanoma rakkaudesta kotona on tärkeä, koska jos ihmiset eivät tiedä, että heidän ympärillään on rakkautta, he saattavat olla onnettomia. Kun kodissani on rakkautta, tunnen rauhaa ja tyyneyttä.

Tuliveitsitanssi on yksi tapa, jolla nämä nuoret säteilevät valoaan ja esittävät kykyjään muille. ”Saan esiintyä ja esitellä kykyjäni ympäri maailmaa perheeni kanssa. Minusta tuntuu hyvältä tietää, että jos esittelen kykyjäni, niin kohotan muita”, Nainoa sanoo.

Nainoan isoveli Kawiki kertoo, että tuliveitsitanssi muistuttaa häntä siitä, kuinka valo voittaa pimeyden. Hänelle omien kykyjen jakaminen on kuin jakaisi valoaan muille.

Joseph sanoo, että kun me loistamme, me loistamme taivaalliselle Isälle. ”Kun käytämme kykyjämme muiden hyväksi, niin sen lisäksi että me siunaamme itseämme tai niitä, joille esittelemme kykyjämme, me myös tavallaan ylistämme taivaallista Isäämme.”

Vivian kertoo, että hänen isoisänsä puhuu aina pyhien kirjoitusten kohdasta Matt. 5:16, jonka mukaan meidän tulee antaa valomme loistaa ihmisille. ”Minusta se on hyvä pyhien kirjoitusten kohta, koska evankeliumista kertomiseen ei tarvitse olla hyvä vain tuliveitsitanssissa. Voit olla hyvä missä tahansa ja käyttää kykyjäsi kertoaksesi evankeliumista sillä tavalla.”