”Rauhallinen paikka”, Ystävä, lokakuu 2025, sivut 36–37.
Rauhallinen paikka
Kevin oli tosi stressaantunut! Tämä ei tuntunut hyvältä päivältä mennä temppeliin.
Tosikertomus Yhdysvalloista.
Kevin kätteli piispaa ja käveli ulos toimistosta. Hän katsoi kädessään olevaa pientä korttia. Se oli hänen ikioma temppelisuosituksensa!
Isä odotti häntä käytävällä. ”Milloin me voidaan mennä temppeliin?” Kevin kysyi häneltä.
Isä hymyili. ”Voimme sopia ajan heti, kun pääsemme kotiin.”
Kevin ja isä sopivat ajan tehdäkseen kasteita kuolleiden puolesta. Mutta kun sovittu päivä koitti, Kevin oli sairaana, joten he sopivat uuden ajan. Ja sitten heidän piti taas sopia uusi aika, koska isälle tuli kiireellinen työmatka.
Kevin alkoi miettiä, pääsisikö hän koskaan temppeliin.
Kun kolmannen sovitun ajan päivä koitti, Kevin oli valmis! Hän ja isä suunnittelivat lähtevänsä temppeliin heti päivällisen jälkeen.
Kevin hymyili valmistautuessaan lähtemään kouluun. Mutta hänen hyvä tuulensa katosi, kun matematiikan opettaja ilmoitti pistokokeesta. Koe ei mennyt hyvin. Eikä koulupäivä sen jälkeen. Ja kun äiti haki hänet, hänen päätään särki.
”Muistathan, että olet jonkin aikaa vastuussa kotona, kun minä käyn pikaisesti asioilla?” äiti kysyi.
Kevin irvisti. Hän ei ollut muistanut.
Heti kun äiti lähti, Kevinin veljet alkoivat riidellä. Kun Kevin yritti auttaa heitä ratkaisemaan ongelman, he suuttuivat hänelle. Voiko tämä päivä käydä enää huonommaksi?
Joo! Juuri silloin hänen pikkusiskonsa kaatoi maidon pitkin keittiönlattiaa. Kun Kevin siivosi sitä, hänen sydämensä hakkasi lujaa ja hänen lihaksensa olivat kireät.
Äiti tuli takaisin, kun Kevin oli laittamassa siivousvälineitä pois. ”Läikyttikö sisko taas?”
Kevin nyökkäsi ja pyöritti hartioitaan yrittäen rentoutua. ”Tämä on ollut huono päivä.”
”Mitä on tapahtunut?” äiti kysyi.
”On vain ollut niin stressaavaa. Tämä ei tunnu hyvältä päivältä mennä temppeliin.”
”Me voimme valita toisen päivän”, äiti sanoi.
Ajatus varauksen siirtämisestä jälleen kerran sai Kevinin tuntemaan olonsa entistä kurjemmaksi. ”Ei”, hän sanoi. ”Haluan mennä. En vain tunne oloani kovin rauhalliseksi.”
”Taivaallinen Isä toivottaa sinut tervetulleeksi huoneeseensa, tunsitpa sitten rauhaa tai et”, äiti sanoi. ”Ja Jeesus Kristus on Rauhan Ruhtinas. Monta kertaa temppelissä voi tuntea rauhaa, vaikka päivä olisikin ollut stressaava.”
Kevin huokaisi. ”Kokeilen sitä.”
Päivällisen aikana ja matkalla temppeliin Kevin ajatteli kaikkia kurjia asioita, joita sinä päivänä oli tapahtunut. Hän oli yhä jännittynyt, kun hän ja isä tulivat temppelin luo. Mutta heti kun Kevin astui temppelin ovista sisään, hän rentoutui hieman.
Temppelin sisällä oli puhdasta ja hiljaista. Kaikki olivat valkoisiin pukeutuneita ja puhuivat hiljaisella äänellä. Kun Kevin vaihtoi pukuhuoneessa ylleen valkoisen haalarin, hänkin huomasi liikkuvansa hitaammin ja puhuvansa hiljempaa. Kun tuli hänen vuoronsa tehdä kasteita, hänestä tuntui vieläkin paremmalta.
Isä kastoi Kevinin neljän ihmisen puolesta, jotka olivat kuolleet. Rauha ja onnellisuus alkoivat kasvaa Kevinin sisimmässä. Se ei johtunut vain siitä, että hän oli niin rauhallisessa paikassa, vaan myös siitä, että hän oli auttanut ihmisiä solmimaan liittoja Jumalan kanssa.
Matkalla kotiin Kevin tajusi, ettei hän ollut enää stressaantunut. Ja hän hymyili taas! Hänellä oli isälle vain yksi kysymys.
”Milloin voin mennä takaisin temppeliin?”
Isä nauroi. ”Pian.”
Kuvitus Alyssa Tallent