Uusi ystävä

Taylor auttoi äitiä kantamaan Alkeisyhdistyksen toiminnan tarvikkeet puistoon. Aurinko lämmitti hänen kasvojaan, ja nurmi puistossa oli jälleen vihreää. Tuntui niin hyvältä olla ulkona!

Kevät oli yksi asia, joka muistutti häntä siitä, että taivaallinen Isä rakastaa häntä. Taylorista oli mukavaa yrittää nähdä Jumalan rakkautta kaikessa – kuten sinisenen taivas tai se, että hän pääsi tapaamaan ystäviään Alkeisyhdistyksen toiminnassa.

Taylor seurasi äitiä sinne, missä muut Alkeisyhdistyksen johtohenkilöt olivat järjestämässä leikkejä lapsille.

Sisar Kingsley vilkutti ja sanoi: ”Jane on tulossa!”

”Sehän on hienoa!” äiti sanoi.

”Kuka on Jane?” Taylor kysyi.

”Hän on uusi tyttö, jonka kutsuimme mukaan. Toivomme, että sinä ja muut lapset voitte auttaa häntä tuntemaan itsensä tervetulleeksi”, äiti sanoi.

Taylor tunsi huolestuneisuuden kouraisun vatsassaan. Uusille ihmisille puhuminen oli hänelle vaikeaa. Hän halusi olla ystävällinen. Mutta entä jos uusi tyttö ei pitäisi hänestä?

Pian kaikki saapuivat, myös tyttö, jota Taylor ei tuntenut.

”Tervetuloa Alkeisyhdistyksen toimintaamme!” sisar Kingsley sanoi. Hän laittoi kätensä uuden tytön olkapäälle. ”Tämä on Jane. Hän liittyy seuraamme tänään. Toivomme, että kaikilla on hauskaa, kun leikitte yhdessä puistossa.”

”Voidaanko me leikkiä maadoittajaa?” kysyi yksi Alkeisyhdistyksen lapsista.

”Joohan!” Taylor huusi.

Hän oli aivan innoissaan! Maadoittaja oli hänen suosikkileikkinsä. Taylor juoksi muiden lasten kanssa leikkikentälle. Sitten Taylor pysähtyi nähdessään, että Jane seisoi yksin.

Taivaallinen Isä oli antanut hänelle tämän kauniin ja erityisen päivän. Hän halusi nauttia siitä, ja hän halusi Janenkin nauttivan siitä. Taylor tunsi epävarmuutta, mutta hän veti syvään henkeä ja käveli takaisin Janen luo.

”Hei! Minä olen Taylor.”

”Hei!” Jane hymyili hieman, mutta häntä tuntui jännittävän.

”Oletko leikkinyt maadoittajaa aiemmin?” Taylor kysyi.

Jane pudisti päätään.

Taylor tiesi, millaista on olla hermostunut uusista asioista.

”Se on tosi kivaa!” Taylor sanoi. ”Henkilö, joka on ’hippa’, pitää silmänsä kiinni ja yrittää saada jonkun kiinni leikkikentän välineestä. Kaikki muut voivat juosta ympäriinsä. Mutta jos henkilö, joka on ’hippa’, huutaa ’maadoittajat!’, niin ne kenen jalat ovat vielä maassa, ovat seuraava hippa’.”

Jane näytti yhä hermostuneelta.

”Haluatko pysyä vieressäni vähän aikaa?” Taylor kysyi.

Jane hymyili. ”Joo!”

Taylor ja Jane kävelivät leikkikentälle. Kun he kiipesivät kiipeilytelineen huipulle, muut lapset tervehtivät Janea. Ensin Jane pysytteli lähellä Tayloria, mutta pian muutkin lapset auttoivat Janea. Taylor ja muut lapset juttelivat Janen kanssa koko Alkeisyhdistyksen toiminnan loppuajan. Kun toiminta päättyi, Taylor ei enää ollut hermostunut, ja hän oli melko varma siitä, ettei Janekaan ollut.

”Haluaako joku mehujään?” äiti sanoi avatessaan kylmälaukun.

Kaiken juoksemisen ja leikkimisen jälkeen Taylor tunsi itsensä onnelliseksi voidessaan istua ystäviensä kanssa ja jäähdytellä. Kun Jane lähti kotiin, Taylor ja muut lapset hyvästelivät hänet.

Pian paikalla olivat vain Taylor, hänen äitinsä ja muut johtohenkilöt. Taylor keräsi mehujäiden kääreitä ja laittoi ne roskapussiin.

”Olen hyvin ylpeä sinusta”, äiti sanoi. ”Sinä ja ystäväsi osoititte tänään Janelle taivaallisen Isän rakkautta.”

Taylor pohti sitä. Vaikka hän tavallisesti etsi tapoja, joilla taivaallinen Isä osoitti rakkauttaan häntä kohtaan, tämä päivä oli erilainen. Tänään hän oli ollut se, joka oli osoittanut taivaallisen Isän rakkautta.

Kuvitus Hollie Hibbert