Mitä jos en tunne ”kipinää” ensitreffeillä?

Kerron hieman taustaa: Tuleva mieheni ja minä tapasimme, kun hän palveli lähetystyössä seurakunnassani. Vuosia myöhemmin hän otti yhteyttä sosiaalisessa mediassa. Juttelimme tekstiviestien ja videopuheluiden välityksellä, mutta hän asui eri saarella kuin minä, joten oli vaikeaa tavata kasvokkain.

Kun lopulta tapasimme mennäksemme virallisille treffeille, olimme jutelleet noin vuoden ajan ja meillä oli paljon odotuksia siitä, miten nämä ensitreffit sujuisivat.

Mutta emme olleet nähneet toisiamme kasvokkain vuosiin, ja totta puhuen meistä kummastakin tuntui kiusalliselta.

Tilanne ei tuntunut niin upealta tai innostavalta kuin olimme odottaneet. Niinpä palattuani kotiin, kun olin kiireinen uudessa työssäni ja hän tasapainoili lääketieteen opiskelijan elämän kanssa, yhteydenpitomme vain katkesi. Meillä ei ollut taianomaista yhteyttä, joten miksi minun pitäisi vaivautua?

Kului kolme vuotta, ja hän päätyi suorittamaan lääketieteen erikoistumisjaksoaan parin tunnin ajomatkan päähän asuinpaikastani – niin lähelle, että olimme nyt samalla nuorten naimattomien aikuisten konferenssien järjestämisalueella.

Tiedän, että tämä kuulostaa hullulta, mutta kun istuin yhdessä konferenssitapahtumassa salin takaosassa, katselin ympärilleni ja näin hänet. Äkkiä näin vain hänet, ja tunsin Hengen antavan minulle tämän vaikutelman:

”Hän on se oikea.”

Mitä?

Istuin paikoillani hölmistyneenä. Miksi sain tämän vastauksen nyt – kun vuosia oli kulunut? Ja mitä minun pitäisi tehdä asialle?

Kävi ilmi, että vaikka sain niin selkeän ja ihmeellisen vastauksen, meidän piti silti tutustua toisiimme. Hän pyysi minut taas ulos, ja minä suostuin. Sitten jatkoimme käymistä uusilla treffeillä. Ja kun annoimme itsellemme aikaa tutustua toisiimme sen sijaan, että olisimme luottaneet välittömään yhteyteen, kehitimme jotakin syvää ja todellista.

Entä sitten se vaikeasti saavutettava kipinä?

Miksi se ei ollut välillämme ensimmäisellä kerralla?

Jos ei tunne sellaista ensitreffeillä, tarkoittaako se, että mikä tahansa mahdollinen romanttinen suhde on tuhoon tuomittu?

Nämä ovat kaikki hyviä kysymyksiä. Eikä minulla ole vastauksia niihin kaikkiin. Mutta tässä on vielä muutama kysymys, joita kannattaa pohtia, kun olet kiinnostunut jostakusta, mutta et välttämättä tunne välitöntä yhteyttä:

• Kannustaako ja innoittaako tämä henkilö minua olemaan paras versio itsestäni?

• Tiedänkö, mitä todella odotan puolisolta?

• Tiedänkö todellisen arvoni Jumalan lapsena? Ja ymmärtääkö tämä henkilö arvoni?

• Olenko etsinyt Hengeltä vahvistusta sille, että tämä henkilö on minulle hyvä seurustelukumppani?

Vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Tule sellaiseksi, mitä tavoittelet. Etsi sellaista, jonka kanssa voitte kasvaa yhdessä. Yhdessä kasvaminen tarkoittaa sitä, että kumpikin teistä kasvaa yksilönä hengellisesti, älyllisesti ja sosiaalisesti. Mutta yhdessä kasvaminen tarkoittaa myös sitä, että täytätte kaikki mahdollisuutenne, kun kasvatte yhdessä avioparina ja perheenä.”

En halua vähätellä vetovoiman ja yhteensopivuuden halua puolisosi kanssa. Tietenkin sinun pitäisi etsiä joku, jota pidät kiinnostavana, ystävällisenä, puoleensavetävänä, hauskana ja sellaisena, minkä ominaisuuksien sitten tunnetkin tekevän elämästä liittopolulla iloisempaa ja ihanampaa.

Mutta jos huomaat tarkastelevasi huolestuneena ensitreffejä miettien, tunsitko ”oikeita” asioita ja mitä ne kaikki tarkoittavat, muista, ”[ettei] Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen” (2. Tim. 1:7). Jos luotat siihen, että sinulla on tervettä harkintaa ja voit saada henkilökohtaista ilmoitusta, voit hidastaa, ymmärtää täysin tunteesi ja käyttää tarvitsemasi ajan päättääksesi, näetkö tulevaisuuden jonkun kanssa.

Todellinen, aito rakkaus on paljon enemmän kuin pelkkää kipinää.