Julkaistaan vain sähköisenä
Kaksi kokemusta, jotka opettivat minulle, että Jumala rakastaa kaikkia tasapuolisesti
Taivaallinen Isämme arvostaa ja kunnioittaa meitä yksilöinä, olimmepa naimisissa tai emme.
Minerva Teichert
Koko elämäni ajan yksi periaate on auttanut minua löytämään onnea olosuhteistani riippumatta: varmuus siitä, että Jumala rakastaa minua ja haluaa minun parastani. Saanen selittää.
Vanhempani pitivät perheen yhteistä aikaa ensisijaisen tärkeänä, kun minä ja kaksi siskoani olimme lapsia. Nyt kun olemme aikuisia, se on edelleen osa perheemme kulttuuria. Yhdessä vietetty aika on hauskaa ja täynnä perinteitä, kuten kilpailuja ja pelejä, joihin kuuluu muun muassa tortillanheittoa ja saippuakuplienpuhalluskilpailu.
Kasvaessani sain itseluottamusta viettämällä aikaa perheeni kanssa ja tunsin olevani erittäin tärkeä. Tunsin, että panostani haluttiin ja tarvittiin. Yhdessä vietetty aika muuttui kuitenkin pian sen jälkeen kun olin palannut lähetystyöstä. Se johtui siitä, että isosiskoni oli mennyt naimisiin muutamaa kuukautta ennen kuin palasin kotiin.
Olin iloinen hänen puolestaan ja innoissani siitä, että minulla olisi ensimmäistä kertaa veli. Huomasin kuitenkin, että vanhempani alkoivat kohdella minua ja pikkusiskoani eri tavalla. Minusta tuntui, että koska en ollut naimisissa, minut työnnettiin syrjään ja minua kohdeltiin kuin lasta. Puhuin viimein vanhempieni kanssa muutoksista perheessämme. Tulimme siihen tulokseen, ettei yksilöllisillä tilanteillamme ole mitään tekemistä arvomme kanssa. Kaikki ovat perheessämme tärkeitä iästä, sukupuolesta, taloudellisesta tilanteesta, kyvyistä tai siviilisäädystä riippumatta.
Mieleni avautui ajatukselle, että taivaallinen Isämme rakastaa ja arvostaa meitä yksilöinä. Taivaallinen Isä haluaa, että luomme ja vaalimme vahvoja perhesuhteita, mutta yksilöllinen arvomme ei ole peräisin perheestämme. Koska olemme Jumalan rakkaita lapsia ja kuulumme Hänen perheeseensä, arvomme on ääretön ja iankaikkinen. Jeesus Kristus osoitti sen antamalla henkensä meidän jokaisen puolesta. (Ks. OL 18:10–11.)
Vanhin Alan T. Phillips seitsemänkymmenen koorumista on kehottanut meitä ”[tietämään], keitä te olette. Tuntekaa todellinen jumalallinen identiteettinne. Jumalan onnensuunnitelmassa on kyse juuri teistä. Te olette Hänen rakkaita lapsiaan ja suuriarvoisia. Hän tuntee teidät ja rakastaa teitä.”
Kun vuodet kuluivat ja minulle kertyi elämänkokemusta, aloin nähdä todisteita Jumalan rakkaudesta kaikkia ympärilläni olevia kohtaan, mutta en aina odottanut tai tunnistanut Hänen rakkauttaan itseäni kohtaan. Kyseenalaistin arvoni yksilönä.
Ansaitsinko minä vähemmän?
Heinäkuussa 2008 tunsin vahvasti, että minun pitäisi lähteä työpaikasta, joka ei ollut enää minulle hyväksi. Minulla ei ollut toista työpaikkaa, mutta urani oli alkuvaiheessa, ja vaihtoehdot tuntuivat rajattomilta. Ja saamani innoituksen vuoksi luotin siihen, että taivaallinen Isä auttaisi minua löytämään sopivan työmahdollisuuden.
Viikkoja myöhemmin maailma ajautui rahoituskriisiin ja työttömyysluvut nousivat huimasti. Kun viikkoja ja sitten kuukausia kului, aloin hätääntyä. Kuulin sydäntä särkeviä kertomuksia isistä ja äideistä, jotka olivat menettäneet työnsä. Olin naimaton, eikä kukaan ollut riippuvainen minusta, joten mietin, tarvitsivatko ja ansaitsivatko muut työpaikan enemmän kuin minä.
Eräänä iltana vein huoleni Herran eteen. Kerroin Hänelle, että tarvitsin työpaikan pitääkseni huolta itsestäni, mutta näin, että oli perheitä, jotka tarvitsivat sitä enemmän. Oli kuin olisin kuvitellut kaikkien asettuvan jonoon, jotta he saisivat Herran siunaukset, ja koska olin naimaton, minun odotettiin antavan perheiden mennä edelleni.
Rukoillessani Henki opetti minulle, ettei minulta odotettu sellaista. Taivaallisen Isämme luo pääsemiseen ei ole jonoa. Hän kutsuu kaikkia lapsiaan tulemaan luokseen, koska ”kaikki ovat [Hänelle] yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33). Mieleeni tuli hyvin selvästi ajatus siitä, etteivät taivaallista Isää rajoita mitkään maailmamme olosuhteet ja että Hän auttaa jokaista ihmistä, joka tulee Hänen ja Jeesuksen Kristuksen luokse.
Sillä hetkellä minua muistutettiin, ettei taivaallisen Isän lasten keskuudessa ole mitään luokkajärjestelmää. Hän siunaa meitä, kun päätämme solmia liittoja Hänen ja Jeesuksen Kristuksen kanssa ja pitää ne. Hän rakastaa meitä kaikkia ja olemme tärkeitä Hänelle riippumatta siitä, missä kohdassa olemme liittopolulla.
Pian tämän jälkeen minulle tarjottiin työpaikkaa, joka ohjasi urani nykyiselle urapolulleni.
”Me emme ole Jumalalle tärkeitä saavutustemme vuoksi, vaan siksi, että me olemme Hänen lapsiaan”, vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on sanonut. ”Hän rakastaa meitä jokaista, niitäkin, jotka ovat vajavaisia, torjuttuja, kömpelöitä, murheellisia tai särkyneitä.”
Yritän tarkkailla olosuhteita, panna merkille tunteita ja muistaa kokemuksia, jotka muistuttavat minua Jumalan rakkaudesta minua kohtaan. Se on vaikeaa maailmassa, ja jokainen päivä tuntuu tuovan mukanaan uuden kamppailun. Se, että pidän katseeni Jumalan rakkaudessa minua kohtaan, auttaa minua olemaan onnellinen olosuhteistani riippumatta. Kun ajaa polkupyörällä, ohjaa kohti sitä, mitä katsoo. Päätän keskittyä Jumalan rakkauteen ja ohjata elämääni sitä kohti, koska tiedän olevani Hänen rakas tyttärensä.