”Voinko todella luottaa profeetan ohjaukseen?”, Liahona, maaliskuu 2025.
Nuorille aikuisille
Voinko todella luottaa profeetan ohjaukseen?
Olin aina tehnyt valinnan seurata profeettaa, mutta voisinko luottaa häneen tässä tapauksessa?
Kuvitus Kylee Bodily
Kun minulle soitettiin, että minut evakuoitaisiin lähetyskentältämme, olin järkyttynyt ja hämmentynyt.
Muutamia kuukausia ennen kuin minun piti vapautua, ensimmäinen presidenttikunta päätti lähettää minut ja useita muita lähetyssaarnaajia kotiin sen perusteella, mitä itse pidin vain huhuna mahdollisesta kansainvälisestä konfliktista. Ei ollut mitään todisteita siitä, että mitään tapahtuisi.
En uskonut, että olisi mitään syytä huoleen.
Kyseenalaistin innoituksen
Olin aina halunnut palvella lähetystyössä ja olin tehnyt lujasti töitä saavuttaakseni tuon tavoitteen. Rahat olivat tiukassa, mutta löysin työpaikan, jonka avulla ansaitsin riittävästi lähetystyökuluihini. Kun avasin kutsuni, se tuntui hyvin oikealta ja tiesin, että se tuli Jumalalta.
Sitten koronaviruspandemian vuoksi minut siirrettiin yhdeksäksi kuukaudeksi lähetyskentälle Utahiin, ennen kuin pääsin alkuperäiseen tehtävääni ulkomaille. Olin helpottunut ja ikionnellinen, kun olin viimein siellä, mihin Jumala oli minut alun perin kutsunut.
Sitten – oltuani siellä vain muutaman kuukauden – minut yhtäkkiä kiidätettiin pois rakastamieni ihmisten luota ja pois rakastamastani maasta. Minusta tuntui, että minulta vietiin pois kaikki.
Tunsin itseni petetyksi. Kyselin vilpittömästi, oliko tämä innoitettu valinta.
Vastahakoisesti lensin kotiin Texasiin. Evakuointini oli niin odottamaton, etteivät isäni ja sisarukseni olleet edes lentoasemalla toivottamassa minua tervetulleeksi kotiin.
Turvallisuuden siunaus
Vain muutama päivä sen jälkeen kun olin lähtenyt lähetyskentältämme, järkytyin, kun lähellä sitä paikkaa, jossa olin palvellut, puhkesi vaarallinen konflikti. Sillä hetkellä oivalsin, että profeetan seuraaminen oli pitänyt minut turvassa hyvin todellisella tavalla. Olin täynnä kiitollisuutta profeetasta ja hänen saamastaan innoituksesta.
Lupasin itselleni, että ottaisin aina varteen sen, mitä profeetta sanoo, vaikkei siinä sillä hetkellä tuntuisikaan olevan järkeä.
Vanhin Ulisses Soares kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Se, että meillä on profeettoja, on merkki Jumalan rakkaudesta lapsiaan kohtaan. He ilmoittavat Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kansalle, mitä Jumala ja Kristus ovat luvanneet ja millaisia He todella ovat.”
Minä todella uskon, että presidentti Russell M. Nelson on Herran puhetorvi. Hän työskentelee suoraan taivaallisen Isän ja Vapahtajan kanssa johdattaen meidät turvaan ja antaen meille toivoa ja ohjausta haasteellisina aikoina.
Siunauksia profeetan seuraamisesta
Jos yhä mietit, onko profeetta Jumalan kutsuma, neuvoni on toimia hänen kutsujensa mukaan. Kokeile sitä, että luet uudelleen presidentti Nelsonin äskettäiset konferenssipuheet ja tutkit hänen suosittelemiaan pyhien kirjoitusten kohtia. Toimi hänen kutsujensa mukaan ja tutki, mitä siunauksia hän lupaa niiden kutsujen myötä.
Vanhin Soares on opettanut myös: ”Kun seuraamme [profeettoja], meidän elämämme on onnellisempaa ja yksinkertaisempaa, meidän on helpompi kestää vaikeuksiamme ja ongelmiamme ja me luomme ympärillemme hengellisen suojavarustuksen.”
Olen nähnyt näitä siunauksia elämässäni, kun olen noudattanut profeetan neuvoja. Tiedän, että nämä siunaukset ovat kaikkien niiden ulottuvilla, jotka panevat luottamuksensa Jumalaan ja Hänen profeettaansa.