2025
Kuinka voisin palvella Herraa, kun perheeni tarvitsi minua?
Tammikuu 2025


Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Kuinka voisin palvella Herraa, kun perheeni tarvitsi minua?

Minun oli opittava luottamaan Herraan, ei maailmaan.

Mietteliään näköinen nuori nainen, jolla on kukka hiuksissaan

Amerikan Samoassa kulttuuriimme kuuluu, että lasten odotetaan tukevan vanhempiaan, kun nämä käyvät iäkkäiksi. Koska olen lapsista vanhin, halusin palvella vanhempiani mahdollisimman paljon.

Kun siis tunsin innoitusta palvella lähetystyössä, ajattelin heti, ettei se ollut mahdollista.

Kuinka voisin palvella Herraa, kun halusin kunnioittaa kulttuuriani ja tukea perhettäni taloudellisesti?

Kahden hyvän valinnan välissä

Tunsin Hengen ohjaavan minua palvelemaan lähetystyössä, mutta mikään ei tuntunut järkevältä mielessäni. Rukoilin ja kysyin taivaalliselta Isältä, miten Hän odotti minun palvelevan, kun se edellyttäisi, että jättäisin perheeni ilman taloudellista tukeani.

En kuitenkaan saanut mitään ohjausta ja tunsin itseni hyvin turhautuneeksi.

Sitten muistin kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin (1932–2017) erään opetuksen. Hän sanoi: ”Ellette ole kuulleet [Hengen äänen] puhuvan teille viime aikoina, palatkaa uusin silmin ja uusin korvin pyhien kirjoitusten pariin. Ne ovat hengellinen pelastusköytemme.”

Ymmärsin, että olin tutkinut pyhiä kirjoituksia ja pitänyt rukoukseni tuntien epäilystä, pelkoa ja epävarmuutta. Jos halusin vastauksen, minun piti rukoilla ja tutkia uskoen taivaalliseen Isään.

Ilmoitusta minulle

Kun pelon sijaan mielessäni oli tämä uusi uskon näkökulma, avasin luvun OL 31, joka sisältää ilmoituksen Thomas B. Marshille, kun tämä kutsuttiin lähetystyöhön. Herra lohduttaa häntä vakuuttaen hänelle, että hänen perheensä pärjää, kun hän on poissa (ks. OL 31:5).

Olin hämmästynyt siitä, kuinka samanlainen Thomas B. Marshin tilanne oli kuin omani. Ja tunsin lohtua, kun luin Herran rakastavat lupaukset Thomasille:

  • ”Minä siunaan sinua ja sinun perhettäsi” (jae 2).

  • ”Lohduttaja ilmoittaa sinulle, mitä sinun tulee tehdä ja minne sinun tulee mennä” (jae 11).

  • ”Ole uskollinen loppuun asti, niin katso, minä olen sinun kanssasi. Nämä sanat eivät ole ihmisestä eivätkä ihmisistä vaan minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, sinun Lunastajastasi, Isän tahdosta.” (Jae 13)

Minusta tuntui ikään kuin Herra olisi puhunut suoraan minulle.

Tiesin, että jos luottaisin Häneen, myös perhettäni ja minua siunattaisiin. Niinpä perheeni tukemana lähetin lähetystyöpaperini, ja minut kutsuttiin palvelemaan lähetystyössä Kaliforniassa Yhdysvalloissa.

Valinta luottaa Jumalaan

Luottamus taivaalliseen Isään maailman ajatusten sijaan on valinta, jonka teemme joka päivä.

Vanhin Paul B. Pieper seitsemänkymmenen koorumista opetti äskettäin: ”Kun oma tietomme ja ymmärryksemme ovat riittämättömiä, me etsimme luonnollisesti avuksemme muita keinoja. Tiedon kyllästämässä maailmassa ei ole pulaa lähteistä, jotka mainostavat omia ratkaisujaan haasteisiimme. Sananlaskujen – – neuvo on kuitenkin paras: ’Turvaa koko sydämestäsi Herraan’ [Sananl. 3:5]. Me osoitamme luottamuksemme Jumalaan kääntymällä ensin Hänen puoleensa, kun kohtaamme elämän haasteita.”

On hyvin helppoa pelätä tässä maailmassa, joka on täynnä niin monia haasteita. Olen syyllistynyt siihen, että annan pelkojeni syödä uskoani ja annan maailmallisia asioita koskevien huolieni kuluttaa minua. Mutta tämän kokemuksen jälkeen tiedän, että voimme aina luottaa taivaallisen Isän lupauksiin.

Perheeni on menestynyt siitä asti kun aloin palvella, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Saamani siunaukset ovat suurempia kuin huoleni.

Jos edelleen rukoilemme, tutkimme pyhiä kirjoituksia, pidämme liittomme ja seuraamme Vapahtajaa uskoen emmekä epäillen, niin me huomaamme, että meillä on täysi syy luottaa Häneen ja taivaalliseen Isään ennemmin kuin maailmaan.

Viitteet

  1. Robert D. Hales, ”Pyhät kirjoitukset – Jumalan voima, joka tuo meille pelastuksen”, Liahona, marraskuu 2006, s. 27.

  2. Paul B. Pieper, ”Luottakaa Herraan”, Liahona, toukokuu 2024, s. 85.