”Mielessä pidettäviä ajatuksia: Vanhan testamentin runollisten kirjojen lukeminen”, Tule ja seuraa minua – koti ja kirkko: Vanha testamentti 2026, 2026
”Vanhan testamentin runollisten kirjojen lukeminen”, Tule ja seuraa minua – Vanha testamentti 2026
Mielessä pidettäviä ajatuksia
Vanhan testamentin runollisten kirjojen lukeminen
Vanhan testamentin kirjoissa Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Esterin kirjaan on enimmäkseen kerrontaa – narratiivisia selostuksia, joissa kuvaillaan historiallisia tapahtumia hengellisestä näkökulmasta. Nooa rakensi arkin, Mooses vapautti Israelin, Hanna rukoili saavansa pojan ja niin edelleen. Jobista alkaen huomaamme, että kirjoitustyyli on erilainen. Näissä kirjoissa Vanhan testamentin kirjoittajat alkoivat käyttää runollista kieltä ilmaisemaan syviä tunteita tai mahtavia profetioita ikimuistoisella tavalla.
Olemme jo nähneet muutamia esimerkkejä runoudesta, jota on ripoteltu eri puolille Vanhan testamentin historiallisia kirjoja. Jobin kirjasta lähtien näemme sitä paljon enemmän. Jobin kirja, Psalmit ja Sananlaskut ovat miltei kokonaan runoutta, samoin ovat profeetalliset kirjat, kuten Jesaja, Jeremia ja Aamos. Koska runollisten kirjojen lukeminen on erilaista kuin kertomuksen lukeminen, niiden ymmärtäminen vaatii usein toisenlaisen lähestymistavan. Tässä on ajatuksia, jotka voivat auttaa sinua löytämään lisää merkitystä Vanhan testamentin runoudesta.
Tutustu heprealaiseen runouteen
Ensiksi sinulle voi olla avuksi tietää, että heprealainen runous Vanhassa testamentissa ei perustu loppusointuihin, kuten jotkin muut runouden lajit. Ja vaikka poljento, sanaleikit ja äänteiden toisto ovat tavallisia ominaisuuksia muinaisessa heprealaisessa runoudessa, nämä piirteet yleensä katoavat kääntämisen yhteydessä. Yksi piirre, jonka kuitenkin huomaat, on ajatusten ja mielikuvien toistaminen, josta käytetään toisinaan nimitystä ”parallelismi”. Tässä on yksinkertainen esimerkki Jesajalta:
Herää, Siion, herää, pukeudu voimaasi,
pue yllesi loistavat vaatteet, pyhä kaupunki, Jerusalem! (Jes. 52:1.)
Psalmissa 29 on monia rinnakkaisia säkeitä – esimerkiksi:
Herran ääni on voimallinen,
Herran ääni on mahtava. (Ps. 29:4.)
Tässä puolestaan on esimerkki siitä, miten tieto siitä, että toinen säe on ensimmäisen kanssa rinnakkainen, helpottaa kohdan ymmärtämistä:
Minä tein hampaat joutilaiksi kaikissa kaupungeissanne
ja vein leivän kaikista asuinpaikoistanne. (Aam. 4:6.)
Näissä esimerkeissä runoilija toisti ajatuksen pienillä eroilla. Tämä menetelmä voi tähdentää toistettavaa ajatusta ja samalla hyödyntämällä ilmausten eroja kuvailla sitä täydemmin tai kehitellä sitä.
Toisissa tapauksissa kahdessa rinnakkaisessa lauseessa käytetään samanlaista kieltä välittämään vastakkaisia ajatuksia, kuten tässä esimerkissä:
Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun,
loukkaava sana nostaa vihan. (Sananl. 15:1.)
Tällainen parallelismi ei ole syntynyt sattumalta. Kirjoittajat loivat sen tietoisesti. Se auttoi heitä ilmaisemaan hengellisiä tunteita tai totuuksia sekä voimallisesti että kauniisti. Kun siis huomaat Vanhan testamentin kirjoituksissa parallelismia, kysy itseltäsi, kuinka se auttaa sinua ymmärtämään kirjoittajan sanoman. Esimerkiksi mitä Jesaja on mahtanut yrittää sanoa yhdistämällä ”voiman” ja ”loistavat vaatteet” sekä ”Siionin” ja ”Jerusalemin” (ks. Jes. 52:1)? Mitä voimme päätellä ilmauksesta ”sävyisä vastaus”, jos tiedämme, että ”loukkaava sana” on sen vastakohta (Sananl. 15:1)?
Hän virvoittaa minun sieluni, Walter Rane
Heprealaisesta runoudesta uusi ystävä
Jotkut ihmiset vertaavat runouden lukemista uuden ihmisen tapaamiseen. Vanhan testamentin runouden lukeminen voi siis olla kuin tapaisi henkilön, joka tulee kaukaisesta maasta ja vieraasta kulttuurista ja joka puhuu eri kieltä kuin me – ja joka sattuu olemaan yli kaksituhatta vuotta vanha. Tämä henkilö sanoo kenties sellaista, mitä emme aluksi ymmärrä, mutta se ei tarkoita, ettei hänellä olisi meille mitään arvokasta kerrottavaa. Meidän pitää vain viettää aikaa hänen kanssaan yrittäen nähdä asioita hänen näkökulmastaan. Saatamme huomata, että sydämessämme me itse asiassa ymmärrämme toisiamme varsin hyvin. Ja jos osoitamme kärsivällisyyttä ja myötätuntoa, uudesta tuttavuudestamme voi lopulta tulla rakas ystävä.
Kun siis luet esimerkiksi jotakin Jesajan kohtaa, niin pidä sitä ensimmäisenä tutustumisena uuteen tuttavaan. Kysy itseltäsi: ”Mikä on saamani yleisvaikutelma?” Mitä kohta saa sinut tuntemaan – vaikka et ymmärtäisikään joka sanaa? Lue se sitten uudelleen, useita kertoja, mikäli mahdollista. Harkitse kohdan lukemista ääneen, sillä jotkut ihmiset löytävät lisämerkitystä sillä tavalla. Huomaa tiettyjä sanoja, joita Jesaja valitsi, etenkin sanoja, jotka maalaavat mieleesi kuvan. Mitä nuo kuvat saavat sinut tuntemaan? Mitä ne kertovat Jesajan tunteista? Mitä enemmän tutkit näitä Vanhan testamentin kirjoittajien sanoja, sitä paremmin huomaat, että he valitsivat tietoisesti sanansa ja menetelmänsä ilmaisemaan syvää hengellistä sanomaa.
Runot voivat olla suurenmoisia ystäviä, koska ne auttavat meitä ymmärtämään tunteitamme ja kokemuksiamme. Vanhan testamentin runot ovat erityisen kallisarvoisia, koska ne auttavat meitä ymmärtämään tärkeimpiä tuntemuksiamme ja kokemuksiamme – niitä, jotka liittyvät suhteeseemme Jumalaan.
Kun tutkit Vanhan testamentin runollisia kirjoja, muista, että pyhien kirjoitusten tutkiminen on arvokkainta silloin kun se ohjaa meitä kohti Jeesusta Kristusta. Etsi vertauskuvia, kuvakieltä ja totuuksia, jotka vahvistavat uskoasi Häneen. Kuuntele tutkiessasi Pyhän Hengen antamaa innoitusta.
Viisauskirjallisuus
Yhtä Vanhan testamentin runouden luokkaa tutkijat nimittävät ”viisauskirjallisuudeksi”. Tähän luokkaan kuuluvat Jobin kirja, Sananlaskujen kirja ja Saarnaajan kirja. Kun psalmeissa ilmaistaan ylistyksen, suremisen ja jumalanpalveluksen tunteita, viisauskirjallisuus keskittyy ajattomiin neuvoihin tai syvällisiin, filosofisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Jobin kirja tutkii Jumalan oikeudenmukaisuutta ja inhimillisen kärsimyksen syitä. Sananlaskujen kirjassa annetaan neuvoja siihen, kuinka voi elää hyvin, kuten viisaita sanontoja, joita on kerätty ja jotka ovat periytyneet aiemmilta sukupolvilta. Saarnaajan kirjassa kyseenalaistetaan itse elämän tarkoitus – kun kaikki vaikuttaa katoavalta ja sattumanvaraiselta, mistä löydämme todellisen merkityksen? Voisit ajatella, että viisauskirjallisuus on pohdiskelevaa keskustelua innoitettujen opastajien kanssa, jotka haluavat kertoa havaintoja Jumalasta ja Hänen luomastaan maailmasta – ja kenties auttaa sinua ymmärtämään näitä asioita hieman aiempaa paremmin.