Vanhan testamentin runollisten kirjojen lukeminen

Ensiksi sinulle voi olla avuksi tietää, että heprealainen runous Vanhassa testamentissa ei perustu loppusointuihin, kuten jotkin muut runouden lajit. Ja vaikka poljento, sanaleikit ja äänteiden toisto ovat tavallisia ominaisuuksia muinaisessa heprealaisessa runoudessa, nämä piirteet yleensä katoavat kääntämisen yhteydessä. Yksi piirre, jonka kuitenkin huomaat, on ajatusten ja mielikuvien toistaminen, josta käytetään toisinaan nimitystä ”parallelismi”. Tässä on yksinkertainen esimerkki Jesajalta:

Psalmissa 29 on monia rinnakkaisia säkeitä – esimerkiksi:

Tässä puolestaan on esimerkki siitä, miten tieto siitä, että toinen säe on ensimmäisen kanssa rinnakkainen, helpottaa kohdan ymmärtämistä:

Näissä esimerkeissä runoilija toisti ajatuksen pienillä eroilla. Tämä menetelmä voi tähdentää toistettavaa ajatusta ja samalla hyödyntämällä ilmausten eroja kuvailla sitä täydemmin tai kehitellä sitä.

Toisissa tapauksissa kahdessa rinnakkaisessa lauseessa käytetään samanlaista kieltä välittämään vastakkaisia ajatuksia, kuten tässä esimerkissä:

Tällainen parallelismi ei ole syntynyt sattumalta. Kirjoittajat loivat sen tietoisesti. Se auttoi heitä ilmaisemaan hengellisiä tunteita tai totuuksia sekä voimallisesti että kauniisti. Kun siis huomaat Vanhan testamentin kirjoituksissa parallelismia, kysy itseltäsi, kuinka se auttaa sinua ymmärtämään kirjoittajan sanoman. Esimerkiksi mitä Jesaja on mahtanut yrittää sanoa yhdistämällä ”voiman” ja ”loistavat vaatteet” sekä ”Siionin” ja ”Jerusalemin” (ks. Jes. 52:1)? Mitä voimme päätellä ilmauksesta ”sävyisä vastaus”, jos tiedämme, että ”loukkaava sana” on sen vastakohta (Sananl. 15:1)?

Jotkut ihmiset vertaavat runouden lukemista uuden ihmisen tapaamiseen. Vanhan testamentin runouden lukeminen voi siis olla kuin tapaisi henkilön, joka tulee kaukaisesta maasta ja vieraasta kulttuurista ja joka puhuu eri kieltä kuin me – ja joka sattuu olemaan yli kaksituhatta vuotta vanha. Tämä henkilö sanoo kenties sellaista, mitä emme aluksi ymmärrä, mutta se ei tarkoita, ettei hänellä olisi meille mitään arvokasta kerrottavaa. Meidän pitää vain viettää aikaa hänen kanssaan yrittäen nähdä asioita hänen näkökulmastaan. Saatamme huomata, että sydämessämme me itse asiassa ymmärrämme toisiamme varsin hyvin. Ja jos osoitamme kärsivällisyyttä ja myötätuntoa, uudesta tuttavuudestamme voi lopulta tulla rakas ystävä.

Kun siis luet esimerkiksi jotakin Jesajan kohtaa, niin pidä sitä ensimmäisenä tutustumisena uuteen tuttavaan. Kysy itseltäsi: ”Mikä on saamani yleisvaikutelma?” Mitä kohta saa sinut tuntemaan – vaikka et ymmärtäisikään joka sanaa? Lue se sitten uudelleen, useita kertoja, mikäli mahdollista. Harkitse kohdan lukemista ääneen, sillä jotkut ihmiset löytävät lisämerkitystä sillä tavalla. Huomaa tiettyjä sanoja, joita Jesaja valitsi, etenkin sanoja, jotka maalaavat mieleesi kuvan. Mitä nuo kuvat saavat sinut tuntemaan? Mitä ne kertovat Jesajan tunteista? Mitä enemmän tutkit näitä Vanhan testamentin kirjoittajien sanoja, sitä paremmin huomaat, että he valitsivat tietoisesti sanansa ja menetelmänsä ilmaisemaan syvää hengellistä sanomaa.

Runot voivat olla suurenmoisia ystäviä, koska ne auttavat meitä ymmärtämään tunteitamme ja kokemuksiamme. Vanhan testamentin runot ovat erityisen kallisarvoisia, koska ne auttavat meitä ymmärtämään tärkeimpiä tuntemuksiamme ja kokemuksiamme – niitä, jotka liittyvät suhteeseemme Jumalaan.

Kun tutkit Vanhan testamentin runollisia kirjoja, muista, että pyhien kirjoitusten tutkiminen on arvokkainta silloin kun se ohjaa meitä kohti Jeesusta Kristusta. Etsi vertauskuvia, kuvakieltä ja totuuksia, jotka vahvistavat uskoasi Häneen. Kuuntele tutkiessasi Pyhän Hengen antamaa innoitusta.