He ovat omia tuomareitaan

Luomisen ja kuolevaisen olemassaolomme ensisijaisena tarkoituksena on antaa meille mahdollisuus toimia ja tulla sellaisiksi kuin Herra kutsuu meitä tulemaan. – –

Meitä ei ole siunattu moraalisella tahdonvapaudella, jotta tekisimme mitä tahansa haluamme, milloin vain haluamme. Sen sijaan Isän suunnitelman mukaisesti me olemme saaneet moraalisen tahdonvapauden etsiäksemme iankaikkista totuutta ja toimiaksemme sen mukaisesti. – –

Presidentti Dallin H. Oaks on tähdentänyt, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi kutsuu meitä sekä tietämään asioita että muuttumaan käyttämällä tahdonvapauttamme vanhurskaasti. – –

[Ja siltikään] tekomme ja halumme yksinään eivät pelasta eivätkä voikaan pelastaa meitä. ”Kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä”, me teemme sovinnon Jumalan kanssa vain sen armon ja laupeuden kautta, jonka Vapahtajan ääretön ja iankaikkinen sovitusuhri tarjoaa. – –

Monet meistä saattavat odottaa, että saapuminen iankaikkisen tuomarin tuomioistuimen eteen on samanlaista kuin oikeudenkäynti maallisessa tuomioistuimessa. Istuntoa johtaa tuomari. Todisteita esitetään. Tuomio annetaan. Olemme todennäköisesti epävarmoja ja pelokkaita, kunnes saamme tietää lopputuloksen. Mutta uskon, että tällainen luonnehdinta on epätarkka. – –

Herran pelko ei ole vastentahtoista huolta siitä, että joudumme Hänen eteensä tuomittaviksi. Ennemminkin se on mahdollisuus lopulta tunnustaa itseämme koskevat asiat sellaisina kuin ne todella ovat ja ”niin kuin ne todella tulevat olemaan”. – –

Viime kädessä silloin me olemme omia tuomareitamme. Kenenkään ei tarvitse kertoa meille, minne mennä. Herran edessä me tunnustamme, millaisiksi olemme päättäneet tulla kuolevaisuudessa, ja tiedämme itse, missä meidän tulee olla iankaikkisuudessa.