Apinoita ja lähetystyön ihmeitä
Kaikki alkoi pienestä.
Kuvitus Dominico Russo
Seurakunnassamme on eräs 89-vuotias nainen. Häntä voisi sanoa seurakunnan mummiksi. Kaikki siis tosiaan kutsuvat häntä mummiksi.
Eräänä päivänä mummi kertoi minulle, että hänen puutarhaansa tuli apinoita ja ne söivät kaikki hänen hyvät hedelmänsä, koska hänen suojaverkkonsa oli pudonnut. Meidän alueellamme Etelä-Afrikassa apinoita on kaikkialla, ja niillä on todella suuri vaikutus yhteisöön.
Yksinkertainen ratkaisu
Sanoin: ”Voi ei. Mummi, tulen mielelläni auttamaan sinua. Olen vapaa tänä lauantaina. Minulla ei satu olemaan mitään tekemistä, joten tulen auttamaan sinua verkon pystyttämisessä.”
Mummi ja Neo
Kun lauantaina saavuin paikalle, mummi istui kärsivällisesti tuolillaan odottamassa minua. Menimme puutarhaan, ja autoin häntä verkon pystyttämisessä. En tiedä, miten onnistuin siinä, koska verkot ovat niin hankalia, mutta verkkorakennelma on pystyssä vielä tänäkin päivänä.
Neo mummin apinaverkon vieressä
Minusta mummin auttaminen ei tuntunut mitenkään isolta asialta – minulla ei ollut mitään tekemistä sinä päivänä. Mutta hänelle se oli iso juttu. Tämä opetti minulle, että palveleminen saattaa olla minulle aivan pieni asia, mutta toiselle se voi olla todella iso asia.
Neo ja hänen äitinsä Nelly
Pieni kutsu
Evankeliumista kertomisenikin alkoi pienestä. Alkuun minua jännitti kovasti – todella kovasti – kertoa evankeliumista ystävilleni. Ajattelin, etteivät ystäväni olisi kiinnostuneita kirkosta. Enkä halunnut tuottaa heille minkäänlaista pettymystä tai tehdä siitä kiusallista.
Neo ja hänen ystävänsä Mangaliso
Mutta jotta pääsisin alkuun, äiti antoi minulle lähetyssaarnaajilta saamansa kortin, jossa oli seurakuntakeskuksen osoite. Annoin kortin ystävälleni ja sanoin: ”Tule nuorten toimintaan. Siellä on tosi hauskaa.” Hän tuli toimintaan. Kotimatkalla hän oli vaiti koko matkan. Sitten seuraavalla viikolla hän kysyi: ”Mennäänkö taas?” Tokaisin: ”Ai, haluatko tosiaan tulla?” Ja siitä lähtien hän kävi jatkuvasti toiminnoissa ja tuli lopulta kirkkoon.
Kun ystäväni kertoi minulle, että hän oli valmis menemään kasteelle, tokaisin: ”Joo, kunhan ehdin vähän sulatella tätä asiaa.” Sitten hän kutsui toisen ystävämme kirkkoon, ja sitten me kaksi autoimme tätä ystävää. Ja niin vain kävi, että nyt kaksi ystävistäni on kastettu! Ja me kolme yritämme auttaa erästä muuta ystävää tulemaan kirkkoon ja menemään kasteelle.
Neo ja hänen ystävänsä Lucky ja Mangaliso
Olen nähnyt, kuinka ystävieni usko Jeesukseen Kristukseen kasvaa uskomattoman paljon. Luulen, että toisinaan heillä on jopa enemmän uskoa kuin minulla. Kun näen meidän jakavan sakramenttia yhdessä, ajattelen: ”Tämä on niin hienoa. Tämä on paras lahja, minkä voin saada.” Kaikki alkoi siitä pienestä kortista ja johti sitten kahden henkilön kastamiseen.
Vaikuttaminen alkaa pienestä. Jo se, että auttaa jotakuta, vaikka vain hymyilee jollekulle, voi merkitä paljon. Kun tajuaa, miten suuri vaikutus sillä on tuohon henkilöön, se herättää halun jatkaa palvelemista. ”Pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria” (Alma 37:6).
Kirjoittaja asuu KwaZulu-Natalissa Etelä-Afrikassa.