Valitsin temppelin

Minua lähimpänä oleva temppeli sijaitsee toisella saarella, jonne päästäkseen on tehtävä 45 minuutin lentomatka tai matkustettava 12 tuntia laivalla. En ollut koskaan aiemmin käynyt temppelissä, ja viimeisenä kouluvuotenani äiti suunnitteli, että menisimme sinne. Hän oli säästänyt rahaa vuoden ajan, jotta perheemme voisi mennä yhdessä.

Valitettavasti palaisimme kotiin koulun jo alettua, mikä huolestutti minua. Minulle on aina ollut tärkeää saada hyvä keskiarvo koulussa, jotta voisin saada stipendin yliopistoon. Harkitsin sitä, etten menisi temppeliin, koska poissaolot voisivat olla haitaksi keskiarvolleni. Sitten äiti sanoi: ”Mitäpä jos rukoilet ja pyydät Herralta apua?”

Olin vähän vastahakoinen, koska minua pelotti, mutta päätin rukoilla. Taivaallinen Isä opasti minua, ja päätin mennä temppeliin. Koko sen viikon ajan, jonka olimme siellä, kävimme temppelissä joka päivä. Se oli ihmeellistä! Kasteilla oleminen oli uskomaton kokemus. Tunsin Hengen hyvin vahvana.

Lopulta koulun päättyessä onnistuin saamaan hyvän keskiarvon. Se, että säilytin läheisen suhteen Vapahtajaan, auttoi minua tuntemaan toivoa kouluvuoden aikana. Tiesin, että Hän oli kanssani ja antoi minulle voimaa. Herra on tietoinen ponnisteluistamme, ja kun annamme asiat Hänen käsiinsä, voimme luottaa siihen, että kaikki järjestyy.

Olen hyvin kiitollinen siitä, että siskollani oli rohkeutta kutsua lähetyssaarnaajat kotiimme. Hän ja minä olimme perheestämme ensimmäiset, jotka kastettiin – minä olin 13-vuotias ja hän 15-vuotias. Tiedän, että olen taivaallisen Isämme rakas lapsi. Maanpäällinen isäni ei ole koskaan ollut läsnä elämässäni, mutta minua auttaa tieto siitä, että meillä on taivaallinen Isä ja että minut on luotu Hänen kuvakseen. Tunnen Hänen rakkautensa minua kohtaan. Tiedän, että vaikeimpina hetkinä Hän on vierelläni.