Selätin kirkon historiaa koskevat kysymykseni

Historiantunnilla opettajani alkoi puhua Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Hän ei pitänyt kirkkoa kovinkaan suuressa arvossa. Hän sanoi, että olemme moniavioisia ja rasisteja.

Kaikki, mitä olin aiemmin saanut tietää kirkosta, oli tuntunut minusta järkevältä. Kokemukseni luokassa sai minut kuitenkin ajattelemaan hankalia kysymyksiä kirkon historiasta, kuten miksi mustaihoiset eivät johonkin aikaan saaneet pappeutta ja miksi pluraaliavioliittoja solmittiin.

Sen vuoksi aloin todella ajatella, pohtia ja rukoilla. Luin pyhiä kirjoituksia, puhuin vanhempieni ja johtohenkilöideni kanssa ja otin asioista selvää itse. Vaikka minulla oli kysymyksiä, en antanut periksi enkä luovuttanut.

Kun tutkin ja opin, minusta tuntui miltei kuin minua olisi kannettu. En vieläkään täysin ymmärrä kaikkea, mutta pystyn tuntemaan rauhaa.

Nyt kun minulla on kysymyksiä, pidän kiinni siitä, mitä jo tiedän, kuten kaikista kokemuksista, jotka ovat auttaneet todistustani kasvamaan. Kun jokin asia saa minut hämmennyksiin, alan tavallisesti rukoilla, ja sitten yritän kuunnella Henkeä, kun luen pyhiä kirjoituksia.

Tänä menneenä vuonna olen todella oppinut tuntemaan Hengen voiman ja tuntenut rauhaa, lohtua ja rakkautta. Tiedän, että tosiaankin on olemassa Jumala, joka puhuu meille ja haluaa meidän pääsevän takaisin kotiin.