”Mian pääsiäisviikko”, Ystävä, maaliskuu 2026, sivut 12–13.
Mian pääsiäisviikko
Jokainen päivä auttoi meitä muistamaan Jeesuksen Kristuksen.
Tosikertomus Yhdysvalloista.
Aloimme valmistautua pääsiäiseen viikkoa etukäteen! Isä sanoi, että pääsiäistä edeltävää viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi. Äiti sanoi, että keittiönpöydällä olisi joka päivä pieni yllätys. Jokainen niistä auttaisi meitä muistamaan Jeesuksen Kristuksen. Aion kirjoittaa siitä kaikesta tähän päiväkirjaani!
Ensimmäisenä päivänä löysimme paperista tehtyjä lehtiä.
Äiti ja isä lukivat pyhistä kirjoituksista kertomuksen palmusunnuntaista. Kun Jeesus Kristus meni Jerusalemiin, ihmiset heiluttivat palmunoksia ja huusivat: ”Hoosianna!”
Siskoni Lucy piteli kuvaa, jossa Jeesus ratsastaa aasilla. Me muut heiluttelimme paperisia palmunoksiamme. Tunsin itseni iloiseksi kuvitellessani, että toivotin Jeesuksen tervetulleeksi.
Toisena päivänä löysimme roskapussin.
Jeesus oli järkyttynyt siitä, että ihmiset myivät tavaraa temppelissä, joten Hän ajoi heidät ulos. Poimimme roskia kirkkorakennuksen ympärillä olevista pensaista. Olen iloinen, että voimme auttaa huolehtimalla Jumalan huoneesta!
Kolmantena päivänä löysimme savea.
Äiti luki kertomuksia, joita Jeesus Kristus oli kertonut ihmisille. Kuuntelimme ja teimme savesta kertomuksissa mainittuja asioita. Lucy teki lampaan, koska Jeesus on hyvä paimen. Minä tein pienen öljylampun. Se auttoi minua muistamaan, että pidän sydämeni täynnä uskoa.
Neljäntenä päivänä löysimme kanelia.
Isä kertoi meille, kuinka Maria voiteli Jeesuksen Kristuksen jalat erityisellä öljyllä. Sen tuoksu täytti koko talon.
Meillä ei ollut sitä erityistä öljyä. Sen sijaan käytimme kanelia leipomiseen. Äiti sanoi, että kun haistaisimme kanelin tuoksun leipomuksen paistuessa, meidän pitäisi miettiä, mitä voisimme antaa Jeesukselle.
Viidentenä päivänä löysimme kynttilöitä.
Sytytimme kynttilät ja lauloimme laulun, aivan kuten Jeesus Kristus ja Hänen opetuslapsensa lauloivat viimeisellä aterialla. Söimme pitaleipää ja joimme rypälemehua muistaaksemme ensimmäisen sakramentin. Meillä oli myös granaattiomenia muistuttamassa meitä Jeesuksen verestä ja oliiveja muistuttamassa Getsemanen puutarhasta.
Syödessämme ulkona jyrisi ukkonen. Tunsin oloni turvalliseksi ja kiitolliseksi, koska tiesin, että Jeesus oli jo kohdannut synkimmän myrskyn.
Kuudentena päivänä löysimme kukkaruukun.
Luimme, kuinka Jeesus Kristus kuoli vuoksemme. Sitten veimme tyhjän kukkaruukun puutarhaan ja kaadoimme sen kyljelleen kuin haudaksi. Laitoimme maata ja kiviä sen ympärille, mutta jätimme aukon peittämättä. Äiti antoi meille hahmon, joka kuvasi Jeesuksen ruumista. Kiedoimme sen kunnioittavasti valkoiseen kankaaseen ja asetimme sen kukkaruukkuun.
Vaikka se oli vain kukkaruukku, minusta tuntui silti surulliselta, kun peitin oven kivellä.
Seitsemäntenä päivänä löysimme paperin, johon oli painettu esivanhempiemme nimiä.
Äiti sanoi, että kuolemansa jälkeen Jeesus Kristus aloitti henkimaailmassa lähetystyön. Sillä tavoin ihmiset, jotka eivät olleet oppineet Hänen evankeliumiaan maan päällä, voisivat silti oppia Hänestä. Temppeleissä meidät voidaan kastaa niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole saaneet kastetta ennen kuolemaansa.
Lucy ja minä emme ole vielä tarpeeksi vanhoja menemään sisälle temppeliin, mutta autoimme painettujen nimikorttien leikkaamisessa. Äiti ja isä tekivät vuorotellen temppelityötä korteissa olevien ihmisten puolesta ja kävelivät kanssamme temppelin piha-alueella. Ulkopuoleltakin katsottuna temppeli tuntui vähän taivaalta.
Pääsiäisenä löysimme tyhjän haudan.
Pääsiäisaamuna kukkaruukun edessä oleva kivi oli kadonnut ja liina oli tyhjä. Siellä oli kortti, jossa luki: Hän on noussut!
Tiesin jo, että Jeesus Kristus on syy viettää pääsiäistä. Kun olen viettänyt pääsiäisviikkoa, minusta tuntuu, että tunnen Hänet myös hieman paremmin.
Kuvitus Melissa Kashiwagi. Saa kopioida vain kirkon käyttöön.