”Seuraa iloisia sanoja”, Ystävä, toukokuu 2025, sivut 44–45.
Helppoa lukemista
Seuraa iloisia sanoja
Tosikertomus Yhdysvalloista.
”Voidaanko mennä piirtämään katuliiduilla?” Quinn kysyi äidiltä.
”Totta kai!” äiti sanoi. ”Mennään!”
Quinn juoksi ulos pikkuveljen ja pikkusiskon kanssa.
”Minä haluan sinisen liidun!” Quinn huudahti.
Myös Kade ja Chloe nappasivat liidut. He istuivat ja alkoivat piirtää jalkakäytävään. Äiti otti punaisen liidun ja alkoi kirjoittaa.
”Mitä sinä teet?” Quinn kysyi.
”Kirjoitan iloisia sanoja koululaisille, jotka kävelevät tänään kotiin”, äiti sanoi.
Koulu näkyi Quinnin kodin ikkunasta. Hänestä oli kiva vilkuttaa koululaisille, kun nämä kävelivät ohi.
”Mitä viestejä voisimme kirjoittaa, jotta saisimme heidät hymyilemään?” äiti kysyi.
Quinn luki äidin olkapään yli. ”Sinä olet…”
”Mahtava!” Äiti luki viimeisen sanan.
Quinn hymyili ja luki seuraavan viestin. ”Sinä olet upea. Sinä osaat kyllä!”
Sitten Quinn sai idean. Hän alkoi piirtää pitkää viivaa yhdestä äidin viestistä poispäin. Hän piirsi viivan seuraavaan viestiin. Siitä hän kaarsi liidullaan taas seuraavaan.
”Mitä sinä teet?” äiti kysyi.
”Teen viivan, jota pitkin lapset voivat kävellä”, Quinn sanoi. Hän alkoi juosta viivaa pitkin. ”Katso! Näytän heille, miten he voivat löytää kaikki iloiset sanat.”
”Sehän on hieno tapa saada kaikki hymyilemään”, äiti sanoi. Ja se sai Quinnin hymyilemään vieläkin leveämmin.
Kuvitus Asya Aizenstein