Puheet ja keskustelut: vanhin ja sisar Kearon sekä nuoret aikuiset
Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille
Sunnuntaina 1. helmikuuta 2026
Vanhin Patrick Kearon: On hienoa olla täällä kanssanne tänä iltana ja juhlistaa satavuotista instituuttia ja ajatella kaikkien niiden elämää, jota seminaari ja instituutti ovat muuttaneet niiden vuosikymmenten aikana. On ollut hienoa nähdä teidän tulevan tänne tänä iltana. Aioin sanoa, että tämä on tavallaan kodikasta mitä jättimäisimmällä ja huikeimmalla tavalla. Toivottavasti huomasitte, että meillä on bistrovalot luomassa kodikasta tunnelmaa.
On hienoa olla kanssanne, odotamme innolla yhteistä aikaa. Kiitos siitä, että tulitte. Kuulemma jotkut teistä joutuivat liikenneruuhkaan. Hienoa, että olette silti täällä.
Sisar Jennifer C. Kearon: Olemme kiitollisia tämän illan tunnelmasta. Meistä on ihanaa katsella niiden kasvoja, jotka ovat kanssamme paikan päällä tänä iltana. Yritämme myös kuvitella niitä teistä, jotka ovat kokoontuneet kappeleihin, koteihin tai jonnekin itsekseen katsomaan tätä tilaisuutta – kaivaten läheisempää sidettä Vapahtajaanne. Rakastamme teitä kaikkia, ja olemme kiitollisia saadessamme olla kanssanne.
Pari viikkoa sitten meillä oli mahtava tilaisuus tavata kaksi erilaista ryhmää ikätovereitanne – itse asiassa jotkut heistä ovat täällä tänä iltana – ja me vain istuimme ja juttelimme heidän kanssaan. Juttelimme noin tunnin ajan näiden kahden eri ryhmän kanssa. He esittivät heille kysymyksiä, ja me vastasimme niihin. He edustivat viittä eri kansakuntaa: nuoria aikuisia Yhdysvalloista, Meksikosta, Norjasta, Karibianmeren Curacaon saarelta ja Kongon tasavallasta.
Vanhin Kearon: Aiomme nyt käydä läpi viisi niistä kysymyksistä, jotka esitettiin videolla. Esitämme todennäköisesti kommentin tai pari kysymysten välillä. Otetaanpa ensimmäinen video.
Tunnista esteitä ja voita ne
Nuori aikuinen: Mitkä mielestänne ovat merkittävimpiä esteitä, joita me nuoret naimattomat aikuiset olemme itse ehkä asettaneet polullemme ja jotka estävät meitä tuntemasta Jumalan rakkautta tai tulemasta sellaisiksi kuin Jumala haluaa meidän olevan?
Vanhin Kearon: Kun ajattelen sitä, millaisia esteitä nuorilla aikuisilla on, mietin ajatusta siitä, että tämä on tarkoitettu kokeeksi, aivan kuin opinnoissanne – kokeeksi, joka arvostellaan jonkin mahdottoman käyrän mukaan. En tiedä. Sellainen ajattelutapa voi olla esteenä sille, kuinka suhtaudumme aikaamme kuolevaisuudessa ja iankaikkisessa elämässä.
Lausun teille lempilainauksen presidentti Henry B. Eyringilta: ”Herra ei pane meitä tämän koetuksen läpi – – antaakseen meille arvosanan. Hän tekee sen, koska tuo prosessi muuttaa meitä.”
Meitä ei testata samalla tavalla kuin teitä opinnoissanne – meille annetaan mahdollisuuksia venyä ja oppia. Ei siksi, että joku pitäisi jotakin suurta iankaikkista tuloskorttia, vaan siksi, että meidän täytyy kasvaa ja kehittyä ja ymmärtää ja oppia ymmärtämään, keitä me olemme. Kyse ei siis ole esteistä. Kyse on itse asiassa siitä, että meille on viitoitettu tie, jolla on joskus upeita kokemuksia, jotka ovat kauniita, ja joskus kokemuksia, jotka ovat hyvin vaikeita ja vaativat meitä venymään.
Sisar Kearon: Entä itseluottamuksen puutteen ja pelon este? Entä tuo sisäinen ääni mielessäsi? Se voi todella olla este. Lannistavia ääniä. Ääniä, jotka kertovat sinulle, että olet epäonnistunut. Ääniä, jotka kertovat sinulle, ettet vain ole riittävän hyvä. Ja siihen on monia syitä: Ehkä et saanut jotakin työpaikkaa. Et ehkä läpäissyt jotakin tenttiä. Ehkä haluat mennä naimisiin etkä ole vieläkään naimisissa. Ehkä olet kokenut avioeron. Ehkäpä kamppailet saman vaikeuden, saman synnin, saman ongelman kanssa, joka sinulla on ollut jo kauan. Niinpä nämä äänet sanovat sinulle: ”En ole tarpeeksi hyvä, enkä koskaan tule olemaankaan, en koskaan täytä vaatimuksia enkä voi mitenkään olla sitä, mitä Jumala haluaa minun olevan.” Mielestäni se on este. Toisinaan kuulen niitä ääniä itsekin.
Miltä Vapahtajan ääni mielessäsi kuulostaa? Se kuulostaa hyvin erilaiselta verrattuna kuvailemiini kyynisyyden, kritiikin ja häpeän ääniin, toivottomuuden ääniin. Kuunnelkaa, mitä Vapahtaja sanoo meille Johanneksen evankeliumin luvussa 10. Pidän siitä kovasti.
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo.
Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. – –
Lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. – –
Hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
Joskus päässäsi kuuluu vieraan ääni, varkaan ja rosvon ääni, ja niin minunkin päässäni. Sellaisen ääni, joka ei tunne sinua, joka ei välitä sinusta ja joka itse asiassa on päättänyt tuhota sinut. Meidän ei pidä kuunnella niitä ääniä, tuntemattomien, varkaiden ja rosvojen ääniä, vaan sen sijaan kuunnella hyvän paimenemme ääntä, Hänen, joka on aina rohkaiseva, aina rakastava, aina toiveikas. Kyllä, Hän kutsuu meitä olemaan parempia. Kyllä, Hän kutsuu meitä tarvittaessa parannukseen. Mutta Hänen äänensä on aina Vapahtajan ääni – Hänen, joka rakastaa meitä, joka on maksanut äärimmäisen hinnan meidän puolestamme ja joka on liitoin sidottu meihin jokaiseen. Kestitkää siis itseänne Kristuksen sanoilla älkääkä muukalaisen sanoilla.
Okei, katsotaanpa seuraava video.
Auttakaa niitä, jotka lähtevät pois
Nuori aikuinen: Elämässä on eri vaiheita, jolloin pidän käskyt sen mukaan, kuinka tunnen Jumalan odottavan minun pitävän ne, mutta kuinka auttaa ystävää, jonka huomaa vähitellen etääntyvän aktiivisuudesta kirkossa tai joka lakkaa tuntemasta Henkeä päivittäin? Kuinka voi auttaa häntä sanomatta hänelle, että hän on väärässä?
Sisar Kearon: Se on vaikeaa, koska et halua vaikuttaa tuomitsevalta. Et halua kuulostaa tällaiselta: ”No, minun tapani elää evankeliumin mukaan on paljon parempi tapa tai oikea tapa.” Mielestäni kyse on aina rakastamisesta ja ajan antamisesta. Ystäviesi on tarpeen tuntea rakkautesi ja tietää, että olet valmis antamaan heille heidän tarvitsemaansa aikaa.
Ehkäpä ystäväsi ovat vaiheessa, jossa heidän pitää saada keskustella joistakin asioista heidän mielessään ja sydämessään. Voit antaa heille viestin – selkeän viestin – että olet turvallinen henkilö, joka rakastaa ja kunnioittaa heitä ja välittää heistä ja auttaa heitä riippumatta siitä, mitä he käyvät läpi. Et ehkä ole samaa mieltä heidän kanssaan, et ehkä valitse samaa kuin he, mutta vaikeuksissa oleville ystäville on todella tärkeää, että heillä on turvallinen paikka tulla ja että heillä on joku, jonka he tuntevat varmasti välittävän heistä.
Mielestäni on hyödyllistä puhua tilanteista, jolloin he ovat kenties tunteneet Hengen voimakkaammin kuin nykyään, tai tilanteista, jolloin he ovat eläneet nykyistä uskollisemmin evankeliumin mukaan. Puhu heidän kanssaan siitä, millaista heidän elämänsä oli silloin ja mitä eroja he huomaavat.
Rehellisiä, luottamuksellisia, avoimia keskusteluja, joissa et anna heille tätä viestiä: ”No, et sano, mitä odotin sinun sanovan, tai et anna minulle haluamaani vastausta, joten lopetan tämän keskustelun.” Mielestäni se on todella tärkeää.
Tämä periaate soveltuu kaikkiin ihmissuhteisiimme. Tämä periaate soveltuu vanhemmuuteen. Tämä periaate soveltuu jutellessamme rakkaidemme kanssa missä tahansa tilanteessa.
Vanhin Kearon: Kyllä. Luulen, että riippuen siitä, missä he ovat – Carl puhui ystävistä, jotka saattavat olla ajautumassa poispäin – meidän pitäisi yrittää auttaa heitä pysymään mukana kirkossa. Me puhumme aktiivisuudesta kirkossa. Käännynnäisestä on hyvin kiinnostavaa kuulla tuo sana. Luulen, että haluamme tehdä voitavamme pitääksemme heidät sitoutuneina, aktiivisina, auttaaksemme heitä auttamaan muita. Jos heillä on tehtävä, vastaamaan siihen kutsuun ja toimimaan siinä. Opettaa, palvella ja pitää huolta muista, joilla saattaa olla vaikeuksia. Mielestäni on osuvaa, että Mormonin kirja alkaa Lehistä ja hänen perheestään – Nefistä, joka menee ja tekee – ja me olemme kansaa, joka menee ja tekee. Mielestäni siinä on suurta voimaa. Se pitää uskomme elävänä. Jos uskomme on ajautumassa poispäin, se voi vetää meidät takaisin. Rakastan sitä, mitä presidentti Monson sanoi Vapahtajasta. Hän sanoi, että Vapahtaja oli aina liikkeellä tekemässä jotakin. Mielestäni voimme upeasti noudattaa tuota mallia.
Katsotaanpa seuraava video.
Tunne rauhaa ahdistuksesta huolimatta
Nuori aikuinen: Suurta huolta tuntevana ihmisenä minun on joskus vaikea olla iloinen, kun olen huolissani koko ajan. Onko teillä oivalluksia siitä, kuinka voi tuntea enemmän rauhaa Vapahtajassa, niin että saa kokea enemmän iloa?
Vanhin Kearon: Se on hieno kysymys, koska me kaikki tunnemme joskus pelkoa ja suurta huolta. Joitakuita meistä ne kuormittavat enemmän kuin muita. Jotkut meistä tarvitsevat apua pelon ja huolen tai ahdistuksen käsittelemiseen. Jotkut meistä tarvitsevat siihen lääketiedettä, ja onneksi alamme oppia paremmin auttamaan tai hankkimaan lääketieteellistä apua pelkoon ja ahdistukseen.
Pyhissä kirjoituksissa, sikäli kuin tiedän, se pyhien kirjoitusten henkilö, joka puhuu levottomuudesta ja ”suuresta huolesta” enemmän kuin kukaan muu, on Jaakob. Se on mielenkiintoista, koska hänen huolensa on aika erilaista kuin omani, ainakin monessa suhteessa. Hänen huolensa kääntyy ulospäin. Hän kantaa huolta kansastaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Minun huoleni ja ahdistukseni liittyy aivan liian suuren osan ajasta itseeni ja siihen, miten pärjään ja olenko mokannut jossakin ja sellaista. Olen oppinut yhä uudelleen – pitää jatkaa oppimista ja uudelleen oppimista – että jos ajattelen jotakuta muuta, ahdistukseni helpottaa. Minun täytyy vain ajatella jonkun toisen hyvinvointia, ja ahdistukseni alkaa helpottaa. Itse asiassa se on poissa. Usein se vain menee pois. Ja jos teen jotakin mukavaa jollekulle toiselle, siinä vain on valtava voima. Haluaisin olla enemmän kuin Jaakob ja saada huoleni kääntymään paljon enemmän ulospäin. Luulen – tiedän – että siinä on valtavaa parantumista.
Sisar Kearon: Olemme nykyaikana tottuneet siihen, että kun tunnemme epämukavuutta tai tuskaa, haluamme sen heti poistuvan. Olemme niin tottuneita välittömään tyydytykseen. Kun olet suihkussa ja vesi on hieman liian kylmää, käännät vain nupista vähän vasemmalle, niin se on lämpimämpää. Tai mitä tahansa. Olemme tottuneet tuntemaan olomme mukavaksi. Haluamme tuntea olon mukavaksi. Ihmiset haluavat tuntea olonsa mukavaksi – emme halua tuntea epämukavuutta.
On hyvin luonnollista, että olemme huolissamme tulevaisuudesta, koska se on epävarma ja tuntematon. Mielestäni meidän on hyväksyttävä, että osa ihmisenä olemista, osa tässä maailmassa elämistä, on hyväksyä epämukavuuden hetkiä ja jopa epämukavuuden kausia ja sallia epävarmuutta. Voitte odottaa, että on muutama päivä tai viikko tai jopa muutama kuukausi, jolloin olette hieman levottomia tai hieman alakuloisia. Tarvitsemme onnellisuutta ja surua. Tarvitsemme iloa ja murhetta. Ne kokemukset, nuo tunteet, juuri ne tekevät elämästä niin jännittävää ja niin kaunista.
Vanhin Kearon: Lisään konkreettisen esimerkin Jaakobin kirjasta. Puhuin Jaakobista, ja luvusta MK Jaak. 4 jakeista 2–4 voimme lukea:
”Mutta me voimme kirjoittaa levyihin muutamia sanoja, jotka antavat lapsillemme ja myös rakkaille veljillemme vähäisessä määrin tietoa meistä, eli heidän isistään –
nyt tästä me riemuitsemme; ja me ponnistelemme uutterasti kaivertaaksemme nämä sanat levyihin toivoen, että rakkaat veljemme ja lapsemme ottavat ne vastaan kiitollisin sydämin ja lukevat niitä, niin että he oppivat iloiten eivätkä murehtien. – –
Sillä tätä tarkoitusta varten me olemme kirjoittaneet nämä asiat, jotta he tietäisivät, että me tiesimme Kristuksesta, ja meillä oli toivo hänen kirkkaudestaan monta sataa vuotta ennen hänen tulemistaan.”
Hienoa tässä on se, että Jaakob ajatteli aina muita ihmisiä. Hän ajatteli aina ympärillään olevia ihmisiä, ja tässä hän ajatteli ihmisiä tulevissa sukupolvissa. Hän vei sen niin pitkälle. Mitä se teki hänelle? No, se käänsi hänen ajatuksensa pois itsestä, antoi hänelle suurta iloa, ja toi sukupolville – tähän päivään asti – suurta iloa lukea hänestä.
Sisar Kearon: Luulen, että yksi suuri huolen aihe monille meistä on, kun katsomme ulos maailmaan ja näemme levottomuuksia. Näemme, mitä tapahtuu uutisissa ympäri maailmaa, ja se aiheuttaa ahdistusta. On sydäntäsärkevää, että jotkut meistä elävät niitä levottomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden aikoja. Miksi se aiheuttaa meissä ahdistusta? Koska henkeämme ei ole tarkoitettu kiistelyyn. Jeesus opettaa selkeästi, ettei ”kiistelyn henki” ole Hänestä. Henkemme on tarkoitettu lempeyteen ja sävyisyyteen, rakkauteen, anteeksiantoon ja rauhaan. Kun näemme kanssaihmisten kokevan levottomuutta ja elämän epäoikeudenmukaisuutta kaikkialla ympärillämme, se on hyvin vaikeaa hengellemme. Emme halua nähdä sitä.
Mitä Vapahtaja sanoisi vastaukseksi? Me tiedämme Hänen sanoneen: ”Maailmassa te olette ahtaalla.” Tulee olemaan levottomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Tulee sotia ja katastrofeja. Mutta siitä huolimatta Jeesus sanoi: ”Pysykää rohkeina.” Miksi? Koska ”minä olen voittanut maailman”. Meidän pitää huolehtia siitä, että irrottaudumme sosiaalisen median uutisista riittävästi, jotta voimme olla yhteydessä Vapahtajaan ja ammentaa Hänen rauhastaan, joka tulee, koska Hän on voittanut maailman ja on jo maksanut hinnan kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja vääryydestä, jota on kaikkialla ympärillämme. Poistakaa odotus ja huoli rinnastanne ja laskekaa se Hänen harteilleen. Hän on kyllin vahva kestämään sen.
Katsotaanpa seuraava video.
Koe iloa epävarmuudessa
Nuori aikuinen: Kuinka löytää iloa nuorena aikuisena, kun ei oikeastaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Sisar Kearon: Vastaus siihen perustuu – kuten moni muukin asia – uskoon ja luottamukseen Jeesukseen Kristukseen ja Hänen yltäkylläiseen, rakastavaan sydämeensä. Hän on varannut mitä kauneimman tulevaisuuden teille – meille jokaiselle. Mitä enemmän luotamme siihen, sitä enemmän voimme antaa itsemme antautua ja päätyä Hänen käsiinsä ja elää Hänen tahtonsa mukaan ja sitä enemmän voimme luottaa tuleviin hyviin asioihin. Uskon, että se todella auttaa meitä kokemaan iloa. Se antaa sydämeemme vakauden ja rauhan tunteen – luottamuksen Herran edessä. Emme voi muuta kuin olla iloisia, kun kasvatamme uskoa ja luottamusta Kristukseen ja Hänen suunnitelmaansa meitä varten. Sellainen on ollut oma kokemukseni. Ja kun eteen tulee vaikeita tilanteita, kuten aina tapahtuu ja tulee tapahtumaan, meidän ei tarvitse yllättyä eikä meidän tarvitse menettää suuntaa. Voimme vain kääntää sydämemme täydellisemmin Hänen puoleensa ja kysyä Häneltä: ”Okei, olen tässä tilanteessa, mitä haluaisit minun oppivan siitä? Mitä minun on tarkoitus tehdä nyt?” luottaen täysin siihen, että Hän johdattaa teitä.
Vanhin Kearon: Olen samaa mieltä. Toisinaan, kun olemme huolissamme tulevaisuudesta, voi olla hyödyllistä katsoa taaksepäin. Elämänne on todennäköisesti ollut yhdistelmä hienoja ja haastavia aikoja eri mittasuhteissa. Olen kuullut sanottavan: ”Emme tiedä, kuinka korkealle olemme kiivenneet, ennen kuin katsomme vuorelta alas taaksepäin.” Se on minusta hieno kielikuva. Tietysti vuori, jolle meidän on kiivettävä, näyttää aina pelottavalta, mutta kun katsomme taaksepäin ja sanomme: ”Vau, kuljinpa pitkän matkan”, se voi antaa luottamusta tulevaisuutta varten.
Sisar Kearon: On todella hyödyllistä muistaa, että ”eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen”. Olette elämässänne vaiheessa, jossa teillä on edessänne hyvin monia päätöksiä – hyvin monia mahdollisia tienhaaroja – ja se on epävarmaa. Se on epävarmaa, mutta on hyvä muistaa, että teistä jokainen on asetettu ennalta. Ennen kuin tulitte tämän maan päälle, kun asuitte taivaallisen perheenne kanssa, teidät asetettiin ennalta tiettyjä tarkoituksia ja erityisiä tehtäviä varten ja teidät asetettiin ennalta menestymään, suuruuteen, auttamaan Herraa Hänen suuressa työssään. Kun Jehova puhuu Moosekselle, Hän sanoo tälle: ”Minulla on työ sinulle – –, poikani.” Sama pätee meihin aivan jokaiseen. Hänellä on työ teille ja minulle, ja meidät on ennalta asetettu suuruuteen.
Vanhin Kearon: Se on melkoinen ajatus. Yksi kutsuistamme tänä iltana on, että ajattelisimme sitä syvällisemmin. Kenties jotkut ovat varttuessaan kasvaneet tähän tietoon ennalta asettamisesta suuruuteen, ja tieto on ollut heillä aina. Mutta onko se menettänyt arvonsa, koska se on aina ollut olemassaolomme taustalla? Mutta se on todellinen asia.
Kun olimme kihloissa, eräs viisas henkilö elämässämme sanoi meille siitä, mitä tulee ilon kokemiseen epävarmassa tulevaisuudessa: ”Ilo tulee lusikallisina.” Itse asiassa, hän sanoi, ”teelusikallisina”. Se on ihana mielikuva, joka jäi mieleemme. Hän tarkoitti, että iloa on kaunis aamu. Iloa on jo pieni maistiainen jostakin. Iloa on hetki ystävän kanssa. Tai mitä se sitten onkaan. Mutta ilo tulee lusikallisina. Se on yksi asia.
Toinen, jota halusin pohtia, on se, että ilon kokeminen vaatii harjoitusta. Kaikki nämä asiat vaativat harjoittelua, jonkin verran työtä ja vaivaa. Kutsumme teitä keskittymään todella yhtenä ajankohtana viikossa kokemaan iloa: sakramenttihetkenä sunnuntaina. Tehkäämme siitä kaikkein iloisin hetki viikossa, minkä voimme kokea. Sitten voimme toivoa, että tuo ilo leviää sieltä. Mutta kuvitelkaa, ettemme tekisi siitä hetkestä viikon iloisinta. Millainen menetys se olisikaan! Niinpä kutsu teille on, että teette sakramenttihetkestänne ihmeellisen, ihanan iloisen. Kyllä, te vuodatatte kyyneliä, kun ajattelette Vapahtajan suurenmoista sovituksen lahjaa, mutta varmastikin tunnette iloa, kun ajattelette Hänen astuneen ulos haudasta, ja kaikkea, mitä se edustaa ja mitä taakkoja Hän on ottanut teiltä pois.
Okei, vielä yksi video.
Ymmärtäkää Jeesuksen Kristuksen sovitus ja soveltakaa sitä käytäntöön
Nuori aikuinen: Kuinka voimme ymmärtää sovitusta paremmin? Kuinka sovellamme sovitusta omaan elämäämme?
Vanhin Kearon: Liityin kirkkoon, kun olin 26-vuotias. Palaan siihen sekä siihen, kuinka vaikeaa minun oli tuolloin ymmärtää sovitusta. Olin hämmästynyt enkä voinut uskoa sitä. Kun ajattelen sitä nyt, ajattelen sitä suunnitelman valossa: rakastavaa taivaallista Isää, joka ihailee suuresti meitä, lapsiaan. Ja tänne tulomme tarkoitusta – oppia, kasvaa, olla vuorovaikutuksessa, rakastaa, toimia uskossa. Ja sovitusta.
Hän tiesi, että tekisimme virheitä, joten Hän lähetti rakkaan Poikansa – kuten sanotaan: ”Pelkkä näkeminen saa itkemään, ja vielä enemmän ajatteleminen” – jotenkin ottamaan kantaakseen meidän syntimme. Millä tavalla? No, Hän selittää sen jonakin päivänä, mutta tiedämme, että Hän teki sen. Kun ajattelen sovitusta sillä tavoin, ajattelen taivaallisen Isän onnensuunnitelman tarkoitusta teitä ja itseäni varten. Tämän taustan avulla voin alkaa ymmärtää. Mutta en usko, että kukaan meistä ymmärtää sovitusta lähestulkoonkaan täydellisesti.
Mutta kun ymmärrän, että suunnitelma ja sovitus voivat auttaa meitä selviytymään mistä tahansa koettelemuksesta ja haasteesta, ymmärtämään rauhaa, rakkautta ja iloa samoin kuin muiden väärintekoja ja syntejä, niin olen oikealla tiellä. Ja kyynelten jälkeen seuraa valtava ilo. Kerrassaan ylitsevuotava kiitollisuus siitä, että Hän otti sen kaiken pois. Se on kaunein oivallus kaikkien kyynelten, kaiken murheen, kaiken tuskan jälkeen – se riemu. Sekin on käsityskykyni ulottumattomissa. Mutta se on olemassa, se on todellista ja hyvin kaunista. Ja tunnen sitä nyt.
Sisar Kearon: Aina kun minulle annetaan voimaa olla vähän kärsivällisempi tai maltillisempi kuin olisin muutoin ollut tai tehdä paremman valinnan – joka kerta kun saan voimaa tai johdatusta tai vain pienen tönäisyn tullakseni hieman paremmaksi – se on minusta Jeesuksen Kristuksen voimaa ja vahvuutta, joka kumpuaa Hänen sovitusuhristaan. Että Hänellä on armon oikeudet. Hän on saanut oikeudet osoittaa armoa ja Isän voimaa, jotta Hän voi antaa meille voimaansa, koska Hän kärsi teidän puolestanne ja minun puolestani siinä puutarhassa ja ristillä. Ja koska Hän oli halukas tekemään niin ja koska Hän suoritti sen aivan loppuun asti, Hänellä on oikeus ja voima suoda teille voimaansa ja suoda teille rakkauttaan ja toivoaan.
Sisar Kearon: Mooseksen kirjassa sanotaan, että Jumalan luomistyöt ovat lukemattomat. Emme pysty mitenkään laskemaan niitä. Kuitenkin Hän sanoo luvussa Moos. 1: ”Niitä [ei] voida lukea ihmiselle; mutta heidät on luettu minulle, sillä he ovat minun.” Tänä iltana sinä olet yksi miljoonasta, mutta maailmassa olet itse asiassa yksi 8 miljardista, ja silti olet luettu Jumalalle. Hän tuntee sinut. Sinut tunnetaan ja sinua rakastetaan, ja Hän tietää elämäsi jokaisen yksityiskohdan. Hän tuntee sinut nimeltä, ja Hän ”jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän” ja lähtee sen yhden perään. Jos tuo yksi olet sinä tai joku rakkaasi, 99 prosenttia ei riitä Vapahtajalle. Hän haluaa joka ainoan, eikä Hänen työnsä tule valmiiksi, ennen kuin kaikki ovat turvallisesti koossa.
Vanhin Kearon: Ja jos ymmärrämme vielä yhden keskeisen asian, joka liittyy Vapahtajan sovitukseen, se voisi olla tämä kohta 2. Nefin luvussa 9: ”Sen vuoksi on oltava ääretön sovitus – ellei olisi ääretöntä sovitusta, tämä katoava ei voisi pukeutua katoamattomaan.” Olen hyvin kiitollinen Jeesuksen Kristuksen äärettömästä sovituksesta ja siitä, että me kaikki voimme olla koolla tänä iltana sen tuoman uskon, voiman ja ymmärryksen turvin.
Nyt meillä on sanoma – saatte sanoman presidentti Dallin H. Oaksilta. Se on hyvin lyhyt. Se kestää noin puolitoista minuuttia. Kun kuuntelette sitä, kuunnelkaa lupausta, jonka Hän antaa teille.
Presidentti Dallin H. Oaks: Rakkaat ystäväni, yksi suurimmista tilaisuuksista oppia, koota ja kohottaa muita on instituutissa.
Elämme aikaa, jolloin melu ja hämmennys ovat yleisiä. Sitä vastoin instituutissa te opitte erottamaan totuuden erheestä, rakennatte suhdettanne taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, saatte ohjausta ja löydätte vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin, tapaatte muita, jotka auttavat teitä liittopolulla, tapaatte ihmisiä, joiden kanssa voitte päättää seurustella ja mennä naimisiin, sekä valmistaudutte rakastamaan ja johtamaan Vapahtajan tavoin.
Rakkaat nuoret aikuiset, kutsun teitä osallistumaan johdonmukaisesti instituuttiin. Kannustan teitä myös kutsumaan ystäviä pääsemään osallisiksi näistä samoista siunauksista. Lupaan, että teidän aikanne instituutissa tuo Vapahtajan rauhaa, iloa ja jumalallista rakkautta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.