Avaussanat

Se oli merkittävää, kaunista, ihastuttavaa. Ajattelen sitä juuri tässä Vapahtajan kauniin Kristus-patsaan vierellä, ja tiedän, että Hänen kätensä ovat ojennettuina teitä kohti. Kiitos siitä, miten kauniisti ilmaisitte rakkautenne Vapahtajaa kohtaan. Kiitos oikein paljon.

Rakkaat veljeni ja sisareni eri puolilla maailmaa, ilmaisen rakkauteni teitä kohtaan ja tuon teille vastikään uudelleen järjestetyn kirkon ensimmäisen presidenttikunnan – presidentti Dallin H. Oaksin, presidentti Henry B. Eyringin, presidentti D. Todd Christoffersonin – rakkaat terveiset.

Tuon teille myös tietenkin koorumini, kahdentoista apostolin koorumin, rakkaat terveiset. Kathy ja minä olemme hyvin kiitollisia, kun saamme olla täällä Washington D.C:n temppelin vierailukeskuksessa, tämän kauniin Herran huoneen lähellä.

Olen hyvin iloinen saadessani olla kanssanne, suurenmoiset nuoret aikuisemme, sekä täällä että eri puolilla maailmaa. Me rakastamme teitä. Olemme hyvin kiitollisia omistautumisestanne Jeesukselle Kristukselle ja siitä, että olette Hänen opetuslapsiaan.

Rukoilen vilpittömästi, että seuraavan tunnin aikana Herran Henki on kanssamme ja että meidän uskomme Vapahtajaan ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa lujittuu ja vahvistuu. Tänä iltana puhumme profeetasta ja temppelistä ja siitä, kuinka ne suuntaavat meitä Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen.

Mutta ensin kaukana olevien nuorten aikuisten rakkauden ilmaus presidentti Oaksille.

Nuoria aikuisia Pohjois-Kanadasta: Hei, presidentti Oaks. Haluamme vain kertoa sinulle, että ajattelemme sinua ja sisar Oaksia. Lähetämme teille rukouksemme ja rakkautemme Pohjois-Kanadasta. Hei sitten!

Nuorten aikuisten ryhmä Ensign Collegesta: Presidentti Oaks, olemme todella kiitollisia esimerkistäsi ja opetuksistasi. Odotamme innolla oppivamme sinulta.

Nuoria aikuisia Etelä-Afrikasta: Terveisiä Johannesburgista, Etelä-Afrikasta. Me rakastamme sinua, presidentti Oaks.

Nuoria aikuisia Filippiineiltä: Terveisiä, presidentti Oaks, Filippiineiltä. Odotamme hyvin innoissamme, että opimme sanomistasi.

Vanhin Neil L. Andersen: Kaikkialla maailmassa. Haluan aloittaa kertomalla teille hyvin pyhästä kokemuksesta vain muutama päivä sitten, tiistaina 14. lokakuuta.

Juuri sinä päivänä kokoonnuimme 14 asetettuna apostolina paastoten ja rukoillen hartaasti Herran siunausta uuden ensimmäisen presidenttikunnan uudelleenjärjestämiselle. Se on hetki, joka sitoo taivaan ja maan.

Kuinka kiitollinen olenkaan voimallisesta ja unohtumattomasta hengellisestä todistuksesta ja vahvistuksesta, jonka minä ja jokainen meistä sai yksilöllisesti ja yhdessä. Kun kaikkien 13 apostolin kädet olivat presidentti Dallin H. Oaksin pään päällä, presidentti Jeffrey R. Holland erotti Herran virkaiältään vanhimman apostolin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentiksi.

Lausun teille vakaan ja nöyrän todistukseni, että hän on Herran profeetta maan päällä. Hän tuntee Herran äänen. Hän opastaa meitä totuudessa ja suuntaa meitä Herraan Jeesukseen Kristukseen. Kun olemme halukkaita, kun olemme alttiita oppimaan, mielemme ja henkemme avartuvat ja taivaan voimat siunaavat elämäämme.

Jumalan pappeuden avaimet ovat nyt hallussa täydellisinä, ja presidentti Dallin H. Oaksilla on valtuus käyttää niitä avaimia. Muistatte nämä Jeesuksen sanat apostolilleen Pietarille.

Hän sanoi: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Herra sanoi profeetta Josephista: ”Teidän tulee ottaa vastaan hänen sanansa niin kuin minun omasta suustani kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa.” Nämä sanat pätevät myös profeettamme, presidentti Dallin H. Oaksin kohdalla. Ajatelkaapa sitä.

Presidentti Oaks on 41 vuotta todistanut pyhässä tehtävässään Herran Jeesuksen Kristuksen erityisenä todistajana. Katsotaanpa.

Presidentti Dallin H. Oaks (1984): Tämä puolivuosittainen konferenssi on ensimmäinen tilaisuuteni puhua kirkon koko jäsenistölle ja ilmaista ottaneeni vastaan kutsumukseni kahdentoista neuvostossa. – – Omistan koko sydämeni, väkevyyteni, mieleni ja voimani niille suurille luottamustehtäville, jotka minulle on annettu, erityisesti sille tehtävälle, että minun tulee olla Jeesuksen Kristuksen nimen erityinen todistaja kaikessa maailmassa.

Presidentti Dallin H. Oaks (1987): Me rakastamme Herraa Jeesusta Kristusta. Hän on Messias, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Hänen nimensä on ainoa nimi, jonka kautta me voimme pelastua.

Presidentti Dallin H. Oaks (1994): Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen valmistaa teitä kaikkeen, mitä elämä tuo tullessaan. Tällainen usko valmistaa teitä kohtaamaan elämän mahdollisuudet – hyötymään niistä, joita saatte, ja jatkamaan sinnikkäästi yli pettymyksen niiden vuoksi, jotka menetätte.

Presidentti Dallin H. Oaks (2000, ”Elävä Kristus”): Hänen asianmukaisesti asetettuina apostoleinaan me todistamme, että Jeesus on elävä Kristus, Jumalan kuolematon Poika. Hän on suuri kuningas Immanuel, joka seisoo tällä hetkellä Isänsä oikealla puolella. Hän on maailman valkeus, elämä ja toivo.

Presidentti Dallin H. Oaks (2006): Minä todistan Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Vapahtajastamme, joka kutsuu meitä kaikkia tulemaan luokseen ja tulemaan täydellisiksi Hänessä. Hän sitoo meidän haavamme ja Hän parantaa kuormien uuvuttamat.

Presidentti Dallin H. Oaks (2013): Kristuksen seuraaminen ei ole puolihuolimatonta tai satunnaista toimintaa vaan jatkuvaa sitoutumista ja elämäntapa, joka pätee kaikkina aikoina ja kaikkialla.

Presidentti Dallin H. Oaks (2025): Minä todistan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Jumalan, iankaikkisen Isämme, ainosyntyinen Poika. Hän kutsuu meitä seuraamaan liittopolkua, joka johtaa taivaallisen perheen jälleennäkemiseen. Pappeuden sinetöimisvoimat, joita ohjaavat Kirtlandin temppelissä palautetut avaimet, tuovat perheet yhteen iankaikkisuudeksi. Niitä käytetään nykyään eri puolilla maailmaa Herran temppeleissä, joita on yhä useampia. Tämä on todellista. Olkaamme osa sitä.

Presidentti Dallin H. Oaks (2025): Minä tiedän varmemmin kuin mitään muuta elämässäni, että tämä on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Todistan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on tämän kirkon pää, ja pyydän Hänen siunauksiaan kaikille meille, kun pyrimme palvelemaan Häntä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Vanhin Neil L. Andersen: Tänään haluamme keskustella joistakin voimallisista opetuksista, joita olemme saaneet presidentti Oaksilta, ja haluamme miettiä, kuinka nämä opetukset voivat siunata elämäämme. Ja tässä temppelin pyhässä ympäristössä haluamme myös keskustella siitä, kuinka Herran huone tuo voimaa, rauhaa ja ilmoitusta tänä hyvin tärkeänä aikana elämässänne.

Kun Washington D.C:n temppelistä ilmoitettiin, Kathylla oli kokemus, jonka haluaisin teidän kuulevan häneltä. Kathy.

Sisar Kathy Andersen: Tämä temppeli, Washington D.C:n temppeli, on minulle hyvin erityinen. Lapsena vartuin Floridassa, joka on Yhdysvaltojen eteläosassa, ja lähin temppelimme oli noin 3 700 kilometrin päässä Salt Lake Cityssä.

Kun olin nelivuotias, perheemme matkusti Salt Lake Cityyn, jotta meidät voitaisiin sinetöidä yhteen perheenä. Kun olin 12-vuotias, ilmoitettiin Washington D.C:n temppelin rakentamisesta. Olimme todella innoissamme ajatellessamme, että temppeli olisi nyt vain noin 1 500 kilometrin päässä meistä.

Muistan hyvin elävästi erään sunnuntain, jolloin piispa pyysi kaikkia vanhempia jäämään kirkon jälkeen erityiseen kokoukseen kanssaan. Ja koska olin lapsi, ihmettelin – olin kai peloissani siitä, miksi piispa tapaisi kaikki vanhemmat.

Ja kun äiti ja isä tulivat kokouksesta, nousimme autoon mennäksemme kotiin, ja he sanoivat minulle: ”Piispa on pyytänyt – ja kirkon johtajat ovat pyytäneet meitä – lahjoittamaan merkittävän rahasumman Washington D.C:n temppelin rakentamiseen.”

Perheellämme ei ollut paljon rahaa, ja summa, joka heitä oli pyydetty antamaan, vaikutti melkoisen suurelta. Mutta äiti ja isä sanoivat: ”Meidän täytyy uhrata joitakin asioita perheenä tämän vuoksi. Mutta osaatteko kuvitella, että meitä siunataan niin paljon, että meillä on temppeli vain 1 500 kilometrin päässä meistä? Tällä temppelillä on aivan erityinen asema sydämessäni ja perheelleni.

Vanhin Neil L. Andersen: Kiitos. Hienoa. Kiitos, Kathy.

Profeetta ja temppeli suuntaavat meitä Vapahtajaan. Levottomuuden, hämmennyksen ja hyvin monien häiriötekijöiden maailmassa profeetta ja temppeli pitävät meidät ankkuroituina hengelliseen perustukseemme.

Maailman liukuessa irti hengellisistä ankkureistaan Herra lähettää korvaavaa voimaa teille, opetuslapsilleen. Kaksi suurinta korvaavaa siunausta vanhurskaille ovat profeettojen opetukset ja Herran huoneen lahjat.

Presidentti Dallin H. Oaksia on varjeltu, valmistettu ja hiottu yli yhdeksän vuosikymmenen ajan. Yleiskonferenssissa kuukausi sitten hän puhui valtavasta surustaan, jota hän koki 7-vuotiaana, kun hänen isänsä kuoli. Hänet kasvatti yksinhuoltajaäiti, joka toimi opettajana paikallisessa koulussa.

Hänen nuoruudessaan hänen mielensä ja henkensä kukoistivat, ja hänet hyväksyttiin Chicagon yliopistoon, yhteen Yhdysvaltojen arvostetuimmista oikeustieteellisistä yliopistoista. Hän kunnostautui siinä määrin, että Yhdysvaltain korkeimman oikeuden presidentti, tuomari Earl Warren, jolla oli korkein tuomarinvirka koko maassa, valitsi Dallin Oaksin suoraan oikeustieteellisestä avustajakseen ja kirjurikseen.

Se aloitti matkan, joka tarjosi tälle älykkäälle ja kyvykkäälle nuorelle miehelle valtavia mahdollisuuksia maailmassa. Monet tarjoukset taloudellisesta vauraudesta ja maailmallisesta suosiosta eivät vetäneet presidentti Oaksia pois Herran suunnitelmasta häntä varten.

Sen sijaan hän noudatti niitä hiljaisia kehotuksia Herran johdattaessa häntä. Hän on sanonut: ”Koko elämäni ajan tärkeimpänä opettajanani on ollut Herran Hengen välittämä hiljainen vieno ääni ja tuntemukset.” 38-vuotiaana hänet nimitettiin Brigham Youngin yliopiston rehtoriksi.

Presidentti Oaks ja hänen opetuksensa ovat opettaneet ja ohjanneet minua ja vaikuttaneet minuun henkilökohtaisesti yli 50 vuoden ajan. Ensimmäisen kosketukseni presidentti Oaksiin sain, kun palasin lähetystyöstäni, ja hän oli BYU:n innokas ja kaukonäköinen yliopistorehtori. Hän oli lämminhenkinen, miellyttävä ja opiskelijoiden rakastama.

Tässä on lyhyt katkelma puheesta, jonka hän piti samana vuonna kun minä valmistuin.

Presidentti Dallin H. Oaks (1975): Vuoden aikana käyn usein jossakin kampuksemme ruokalassa, otan tarjottimen ja nautin lounaani jonkin yllättyneen opiskelijaryhmän kanssa. Minusta se on yksi parhaista mahdollisuuksistani saada selville, mitä opiskelijoillamme on mielessään. Muutama vuosi sitten syksyllä liityin fuksien, ensimmäisen vuoden opiskelijapoikien seuraan Cannon Centerissä. En esitellyt itseäni vaan aloin kysellä ryhmältä heidän kokemuksiaan ja näkemystään BYU:sta. Pian yksi nuorista miehistä, ilmeisesti hieman ärsyyntyneenä tästä tuntemattoman henkilön kuulustelusta, kysyi: ”Työskenteletkö täällä tai jotain?” Kun vastasin, että tein niin, hän esitti muutamia omia kysymyksiään: ”Mitä teet?” ”Olen rehtori”, vastasin. Välittämättä vierustoveristaan, joka töni häntä kyynärpäällään, hän jatkoi: ”Minkä rehtori olet?” Selitin, ja me kaikki nauroimme hieman vaivautuneesti yhdessä. Sitten hän lisäsi tämän kommentin, jota en koskaan unohda. ”Jaa”, hän sanoi, ”siis kun menen kaikkiin tilaisuuksiin ja näen sinut niissä, niin sinä olet niin kaukana, etten näe kasvojasi.”

Kun tämä fuksipoika esitti tuon kommentin, päätin, että yrittäisin toisinaan auttaa opiskelijakuntaa näkemään kasvoni. Tämä päätös vahvistui myöhemmin, kun kerroin eräälle opiskelijalle, että vaimoni ja lapseni ja minä olimme olleet paljon telttailemassa ja olimme itse asiassa yöpyneet teltassamme maassa nukkuen kahdessakymmenessäviidessä eri osavaltiossa. Hän oli epäuskoinen. ”Teettekö tosiaan sellaista?” hän kysyi. ”En voi kuvitella rehtorin tekevän mitään sellaista.”

Jälleen minua muistutettiin siitä, että toimisto vaikutti niin kaukaiselta ja etäiseltä, ettemme perheeni ja minä olleet useimmille todellisia ihmisiä. Jopa lapseni tunsivat etäisyyttä nähtyään minun kerran istuvan korokkeella puhuessani. Toinen kahdesta vanhimmasta tyttärestäni sanoi: ”Isä, näytit niin äkäiseltä ja kärttyiseltä. Jos emme tuntisi sinua, olisimme luulleet sinun olevan vihainen.” Se muistutti minua siitä, että vain lähimmät työtoverini olivat kuulleet minun nauravan tai tienneet, että pidin hyväntuulisesti hauskaa jopa joidenkin hyvin stressaavien olosuhteiden keskellä. Halusin korjata tämän, koska olen opettaja, eikä opettajan ole viisasta olla niin kaukana muista, ettei hän ole heille todellinen henkilö. On tärkeää, että te näette minun kasvoni, aivan kuten minä yritän nähdä teidän kasvonne.

Vanhin Neil L. Andersen: BYU:ssa ollessani pystyin erään tapahtumasarjan vuoksi toisinaan olemaan henkilökohtaisesti tekemisissä hänen kanssaan. Koin hänen uskonsa ja hänen oikeudentajunsa, huomaavaisuutensa ja kiinnostuksensa yksilöitä kohtaan. Hän osallistui mahdollisuuksiensa mukaan monien yliopiston opiskelijoiden hääjuhliin.

Tässä hän on sisar June Oaksin kanssa meidän häävastaanotollamme. Mielenkiintoista kyllä, tämä tapahtui vain muutama viikko ennen Oaksien kuudennen lapsen, maineikkaan viulisti Jenny Oaks Bakerin, syntymää.

BYU:n jälkeen olen saanut oppia hänen puheistaan ja opetuksistaan. Mutta 16 vuotta myöhemmin, kun hän palveli kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä, hänen tehtävänsä toi hänet Bordeaux’hon Ranskaan, jossa palvelin lähetysjohtajana.

Niiden 32 vuoden aikana, jotka olen palvellut johtavana auktoriteettina, minua on veljieni tavoin siunattu hänen halukkuudellaan opettaa minua, kuunnella minua ja jakaa minulle merkittävää viisauttaan. Tässä on valokuva presidentti ja sisar Kristen Oaksista Kathyn ja minun kanssa Latinalaisessa Amerikassa muutama vuosi sitten.

93 vuotta kestäneen elämänsä aikana presidentti Oaks on kokenut valtavia saavutuksia sekä surun ja pettymyksen hetkiä. Tunsin hänet, kun olin seitsemänkymmenen koorumissa ja hän oli kahdentoista koorumissa, kun hänen vaimonsa, sisar June Oaks, kuoli 27 vuotta sitten. Katselin hänen tuskaansa ja kärsimystään seuraavina kuukausina. Kunnioittaakseen rakasta Juneaan hän kirjoitti merkittävän kirjan vaimonsa elämästä ja rakkaudestaan ja pohdinnoistaan hänestä jaettavaksi perheensä kanssa.

Vasta kaksi vuotta myöhemmin hän avasi särkyneen sydämensä ja tapasi sisar Kristen McMainin. Kristen on tuonut valtavasti rakkautta ja onnea hänen elämäänsä kuluneiden 25 vuoden aikana. Kathy, sanoisitko jotakin ainutlaatuisesta sisar Kristen Oaksista?

Sisar Kathy Andersen: Sanon oikein mielelläni jotakin sisar Oaksista. Minä rakastan sisar Kristen Oaksia. Ja ellette jo tunne häntä, tekin tulette rakastamaan häntä. Kun mieheni tuli kotiin pari päivää sitten, kysyin: ”Näitkö videon presidentti ja sisar Oaksista?”

Ja hän – en tiedä, kerroitko minulle, olitko nähnyt sen vai etkö ollut – mutta minä sanoin: ”Se on mahtava, ja nuoret aikuiset tulevat rakastamaan sitä.” Ja hän sanoi: ”Nuoret aikuiset ovat kaikki jo varmaan nähneet sen.”

Sanoin: ”Ei sillä ole väliä. He tulevat pitämään sen näkemisestä uudelleen, koska minä katson sitä mielelläni joka päivä. Se on niin hieno.” Hän oli sitten samaa mieltä.

Presidentti Dallin H. Oaks: Sinäkö usutit heidät tähän?

Sisar Kristen Oaks: En minä usuttanut heitä tähän.

Presidentti Dallin H. Oaks Syntymäpäivänäsi haluan kiittää sinua siitä, että teet minut onnelliseksi, teet minusta paremman miehen ja paremmin asioista perillä olevan kirkon johtohenkilön sekä tehokkaamman isoisän ja isoisoisän ja isoisoisoisän. Meillä on 29 lastenlasta ja 75 lastenlastenlasta sekä kaksi – pian kolme – lastenlasten lastenlasta. Tämä on nainen, joka 28-vuotiaana johtaa suurta joukkoa.

Sisar Kristen Oaks: Ja se on ollut etuoikeuteni. Minulle ihanin asia on se, että minulla on perhe, läheinen perhe, ja että olen vaimosi.

Presidentti Dallin H. Oaks: Kiitos.

Sisar Kristen Oaks: Sanon hänelle aina, että hän on lempi-ihmiseni koko maailmassa.

Presidentti Dallin H. Oaks: Ja hän on minun.

Sisar Kathy Andersen: Etkö pitänytkin siitä? Eikö olekin kaunista? Sisar Kristen Oaks on Jeesuksen Kristuksen omistautunut opetuslapsi. Hänen elämänsä on täynnä uskoa ja rakkautta. Hän on hyvin lempeäsydäminen, ja mielestäni hän on hyvin suloinen enkeli maan päällä.

Vanhin Neil L. Andersen: Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että Herra on varjellut Dallin Harris Oaksia näiden monien vuosikymmenten ajan opettaen häntä, ohjaten häntä ja valmistaen häntä näitä hänen elämänsä viimeisiä vuosia varten.

Varhain elämässään hän vakiinnutti henkilökohtaisen moton, joka oli: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”

Tämän hän on tehnyt kiinnittämättä lainkaan huomiota maalliseen maineeseen tai omaisuuteen. Herra on muovannut hänen sydäntään ja käyttää häntä muovatakseen osaltaan meitä jokaista, kun hän palvelee Jumalan profeettana maan päällä.

Jotta saisitte käsityksen profeetastamme, tämä Maynard Dixonin kiehtova maalaus on riippunut hänen toimistossaan yli 40 vuotta. Sen nimi on Unohdettu mies.

Maalauksessa on mies, joka istuu jalkakäytävän reunalla masentuneena. Hänen takanaan maailma kulkee ohi kiinnittämättä häneen lainkaan huomiota.

Presidentti Oaks rakastaa jokaista Jumalan poikaa ja tytärtä, ja tämä maalaus on muistuttanut häntä siitä, että hänen tulee ojentaa auttava käsi niille, jotka tuntevat olevansa yksinäisiä, jotka ovat lannistuneita, jotka tarvitsevat tietoa omasta arvostaan ja taivaallisen Isänsä rakkaudesta.

Presidentti Oaks on huomauttanut, että vaikka maalauksessa oleva mies tuntee itsensä unohdetuksi, aurinko paistaa hänen ylleen, mikä tarkoittaa, että hänen taivaallinen Isänsä tuntee hänen kamppailunsa. Presidentti Oaks on sanonut maalauksesta, että se puhuttelee häntä ja muistuttaa häntä asioista, jotka hänen pitää muistaa. Minä rakastan presidentti Dallin H. Oaksin sydäntä.

Nuorten aikuistemme kanssa täällä Washington D.C:ssä keskustelimme kolmesta tärkeästä aiheesta, joista presidentti Oaks on puhunut usein. Mutta ensin jälleen eri puolilta maailmaa nuorten aikuisten rakkauden ilmauksia presidentti Oaksille.

Nuorten aikuisten ryhmä Havaijilta: Aloha, presidentti ja sisar Oaks! Olemme hyvin kiitollisia esimerkistä, jollainen te molemmat olette meille ja kirkolle. Me rakastamme ja tuemme teitä.

Nuorten aikuisten ryhmä Ogdenista Utahista: Hei, Ogdenista Utahista. Presidentti Oaks, me olemme todella kiitollisia neuvoistasi, etenkin siitä, että korotus on perheasia. Me rakastamme sinua ja tuemme sinua.

Nuoria aikuisia Roomasta Italiasta: Hei, presidentti Oaks. Lähetämme rakkaat terveisemme Roomasta Italiasta. Rakastamme opetuksiasi iankaikkisesta perheestä, ja odotamme kovasti näkevämme sinut täällä ikuisessa kaupungissa. Hei hei! Me rakastamme sinua!

Vanhin Neil L. Andersen: Aiheemme tänään ovat: ensiksi totuuden puolustaminen, toiseksi perhe, avioliitto ja lapset, ja kolmanneksi ilmoitus.