Oman ilmoituksen saaminen

Rakkaat ystävät seurakunnassa

Viime viikolla saapui kirkon ”uusi” Liahona-lehti. Kun aloin lukea sitä, huomasin profeetan, presidentti Russell M. Nelsonin puhuvan jälleen henkilökohtaisen ilmoituksen tarpeesta.¹

Se muistutti minua henkilökohtaisen ilmoituksen kokemuksista omassa elämässäni. Kun opiskelin Brigham Youngin yliopistossa, rakastuin nuoreen naiseen nimeltä Kathy (nimi on muutettu). Meillä oli aina tosi hauskaa yhdessä. Hän oli fiksu ja nätti. Hän piti minusta, mutta minä rakastin häntä.

Kahden vuoden kuluttua hän oli valmistumassa ja lähdössä pois. Rukoilin ja kysyin Herralta, pitäisikö minun kosia Kathya. Saamani vastaus oli voimakas kyllä, ja olin todella innoissani. Kun kosin häntä, hän sanoi, että hänen pitäisi rukoilla asian johdosta. Tiesin, että hänkin tarvitsisi oman todistuksen asiasta. Minulle tuli kuitenkin valtavana järkytyksenä, kun hän kertoi rukoilleensa ja paastonneensa ja että Herra antoi hänelle kieltävän vastauksen.

Olin musertunut, vihainen ja hämilläni. Olin todella vihainen Jumalalle. Miksi hän teki näin minulle? Kävelin pitkin pimeitä, lumisia teitä puhuen taivaalliselle Isälle pitkään. Sitten Hän puhui: ”Sinulle oli oikein kosia häntä, ja hänelle oli oikein kieltäytyä.”

Minä järkytyin. Jos vastaus oli kyllä omalla kohdallani, sen olisi pitänyt olla kyllä hänenkin kohdallaan! Tai niin luulin.

Sain äärimmäisen tärkeän opetuksen: Kaksi eri ihmistä voi saada kaksi eri vastausta täsmälleen samaan kysymykseen. Se, mikä on oikein yhden henkilön kohdalla, ei aina ole oikein toisen kohdalla.

Vasta paljon myöhemmin ymmärsin tämän tapahtuman ja osan syytä siihen. Valmistuttuani ja palattuani kotikaupunkiini Houstoniin Texasiin Kathy soitti minulle. Hän oli päättänyt hankkia maisterin tutkinnon – Houstonissa. Hän oli jopa vuokrannut asunnon samasta talosta, jossa asuin.

Ero oli siinä, että seurustelin tuolloin Marjorien kanssa. Rakastin Marjorieta ja tiesin haluavani mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta olin rakastanut myös Kathya. Minulle olisi voinut olla hyvin vaikeaa ja hämmentävää päättää kosia Marjorieta, jos en vuosia aiemmin olisi toiminut Kathyn suhteen saamieni vaikutelmien mukaan. Kokemukseni sinä lumisena iltana Utahissa auttoivat minua olemaan epäröimättä tai epäilemättä päätöstäni. Pian sen jälkeen Marjorie ja minä menimme kihloihin ja sitten naimisiin.

Kukin sai oman ilmoituksensa. Se oli henkilökohtainen ja yksilöllinen. Minä sain vastauksen, joka oli oikea minulle, ja Kathy sai vastauksen, joka oli oikea hänelle.

Me kaikki olemme oikeutettuja saamaan ilmoitusta. Muut, kuten meidän puolisomme, vanhempamme tai kirkon johtohenkilöt, joiden taloudenhoidon piiriin kuulumme, voivat myös saada innoitusta, mutta omalla vastuullamme on vahvistaa kaikki itseämme koskeva ilmoitus.

Vuosia sitten työskentelin erään henkilön kanssa eräässä projektissa. Suoritin jatko-opintoja, olin naimisissa ja meillä oli kolme pientä lasta. Lukukauden päättyessä kerroin hänelle ajattelevani, että minun tulisi lopettaa opiskelu. Muutama päivä myöhemmin hän sanoi rukoilleensa asiasta ja tunsi, että minun olisi jatkettava opiskelua. Hän tarjoutui jopa auttamaan minua taloudellisesti. Tarjous oli ystävällinen, mutta kun rukoilin itse sen puolesta, mikä olisi parasta minulle ja perheelleni, tunsin, että minun olisi palattava kokoaikaiseen työhön.

Hän suuttui minulle kovasti, koska en hyväksynyt hänen puolestani saamaansa ”ilmoitusta”. Se, mitä hän tarjosi, oli vain ehdotus, ja kun olin käynyt läpi kaikki vaihtoehtoni, tiesin ettei perheeni tarvinnut sitä eikä Herra halunnut sitä. Taivaallinen Isä tiesi, mitä oli tulossa. Hieman myöhemmin Marjorie sairastui ja tarvitsi leikkausta. Olisimme olleet hukassa, jos olisin ollut opiskelija ja ilman mitään sairausvakuutuksia.

Ilmoitus on hyvin henkilökohtainen asia. Se on mahtavaa. Me kaikki voimme saada sitä. Sen täytyy tulla Herralta, ja meidän on varmistettava, että se on sitä, mitä Hän haluaa meidän kohdallamme. Kun noudatamme Hänen henkilökohtaisia ilmoituksiamme meille, tulemme olemaan todella siunattuja. Tiedän, että olen ollut sitä.

Toivottavasti teillä on suurenmoinen viikko.

– Mark