10. Perustukseni

”Rahoitan liikeyritystäni: Perustukseni: Osoita nuhteettomuutta”, Oman liikeyrityksen perustaminen ja liiketoiminnan laajentaminen – tavoitteena omavaraisuus, 2017

”Rahoitan liikeyritystäni: Perustukseni”

Perustukseni: Osoita nuhteettomuutta

Korkeintaan 20 minuuttia

Pohdi:

Miksi Herra rakastaa niitä, jotka ovat sydämeltään vilpittömiä?

Keskustele:

Mitä nuhteettomuus tarkoittaa? Millä pienillä tavoilla ihmiset luopuvat sielustaan saadakseen asioita tässä elämässä?

Lue:

UK 1:13 ja Job 27:5.

Toiminta (5 minuuttia)

Arvioi itseäsi seuraavilla osa-alueilla.

Laita jokaisen kohdan eteen numero, joka osoittaa, kuinka usein toimit tällä tavoin. 1 = en koskaan, 2 = toisinaan, 3 = usein, 4 = aina
1. Pidän kaikki lupaukseni, sitoumukseni ja liittoni.
2. Olen täysin totuudellinen kaikessa, mitä sanon tai kirjoitan.
3. En liioittele saadakseni asioita näyttämään paremmilta kuin ne ovat.
4. Palautan kaiken lainaamani enkä ota mitään, mikä ei kuulu minulle.
5. Olen täysin uskollinen puolisolleni sanoissa ja teoissa.
6. En koskaan huijaa, vaikka tietäisin, etten jäisi siitä kiinni.
7. Kun löydän jotakin, mikä ei ole minun, palautan sen omistajalleen.
8. Maksan lainaamani rahat aina takaisin.

Keskustele:

Lue Moosia 4:28 ja vanhin Joseph B. Wirthlinin sanat. Miksi velan, yrityslainan tai opintolainan (kuten jatkuvan koulutusrahaston lainan) takaisin maksaminen osoittaa henkilökohtaista nuhteettomuutta?

Sitoudu:

Sitoudu viikon aikana suorittamaan seuraavat tehtävät.

Kehity jollakin yllä olevassa toiminnassa arvioimistasi kahdeksasta osa-alueesta.
Kerro perheellesi tai ystävillesi, mitä olet tänään oppinut nuhteettomuudesta.

Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?

Ellette voi katsoa videota, valitse joku ryhmän jäsen lukemaan oheinen teksti.

Vanhin Robert C. Gay: Vapahtaja esitti kerran opetuslapsilleen seuraavan kysymyksen: ”Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” [Matt. 16:26.]

Tämä on kysymys, jota isäni vuosia sitten opetti minua huolellisesti pohtimaan. Kun vartuin, vanhempani antoivat minulle kotitöitä ja maksoivat minulle niistä taskurahaa. Käytin usein sen rahan – hieman yli 50 senttiä viikossa – menemällä elokuviin. Siihen aikaan 11-vuotiaan elokuvalippu maksoi 25 senttiä. Näin minulle jäi jäljelle 25 senttiä käytettäviksi karkkipatukoihin, jotka maksoivat 5 senttiä kappale. Elokuva ja viisi karkkipatukkaa! Parempaa ei voisi toivoa.

Kaikki sujui hyvin, kunnes täytin 12 vuotta. Kun eräänä iltapäivänä seisoin jonossa, käsitin, että lipun hinta 12-vuotiaalta oli 35 senttiä, mikä tarkoitti sitä, että saisin kaksi karkkipatukkaa vähemmän. En ollut aivan valmis tekemään sellaista uhrausta, joten järkeilin mielessäni: ”Näytät ihan samanlaiselta kuin viikko sitten.” Sitten astelin kassalle ja pyysin 25 sentin lipun. Kassanhoitaja ei räpäyttänyt silmäänsäkään, ja minä ostin ne tavalliset viisi karkkipatukkaa enkä kolmea.

Riemuissani saavutuksestani säntäsin myöhemmin kotiin kertomaan isälle, miten olin onnistunut. Kun vuodatin hänelle kaikki yksityiskohdat, hän ei sanonut mitään. Kun lopetin, hän vain katsoi minua ja kysyi: ”Poikani, myisitkö sielusi viidestä sentistä?” Hänen sanansa lävistivät 12-vuotiaan sydämeni. Sitä opetusta en ole koskaan unohtanut.

(Ks. ”Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?”, Liahona, marraskuu 2012, s. 34.)