Omavaraisuusaineistoa
Omavaraisuushanke


Omavaraisuushanke

Omavaraisuuden oppeja ja periaatteita

Omavaraisuuden määritelmänä on ”kyky, sitoumus ja pyrkimys huolehtia omista ja perheen hengellisistä ja ajallisista elämän perustarpeista. Kun jäsenistä tulee omavaraisia, he kykenevät paremmin myös palvelemaan muita ja pitämään heistä huolta” (Käsikirja 2, 6.1.1.) Kolme keskeistä opetusta voivat auttaa meitä ymmärtämään, kuinka elää omavaraisena:

Ensimmäiseksi, omavaraisuus on keskeinen käsky pelastussuunnitelmassa. Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut: ”Herra on käskenyt kirkkoa ja sen jäseniä olemaan omavaraisia ja riippumattomia. (Ks. OL 78:13–14.) Vastuu ihmisen sosiaalisesta, henkisestä, hengellisestä, fyysisestä tai taloudellisesta hyvinvoinnista on ensi sijassa hänellä itsellään, toiseksi hänen perheellään ja kolmanneksi kirkolla, jos hän on sen uskollinen jäsen.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 124.)

Toiseksi, Jumala pystyy valmistamaan ja valmistaakin vanhurskaille lapsilleen keinon tulla omavaraisiksi. ”Ja minun tarkoitukseni on huolehtia pyhistäni, sillä kaikki on minun” (OL 104:15).

Kolmanneksi, Jumalalle kaikki asiat – myös ajalliset huolenaiheet – ovat hengellisiä (ks. OL 29:34). Kun sitoudumme elämään täydellisemmin evankeliumin mukaan, meistä voi tulla omavaraisempia sekä ajallisesti että hengellisesti. Vanhin Dieter F. Uchtdorf on opettanut: ”Kahdessa suuressa käskyssä – rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme – yhdistyvät se, mikä on ajallista, ja se, mikä on hengellistä. – – Kolikon kahden puolen tavoin ajallinen ja hengellinen ovat erottamattomia.” (Dieter F. Uchtdorf, ”Huoltotyötä Herran tavalla”, Liahona, marraskuu 2011, s. 53.)

Evankeliumin periaatteita, jotka voivat auttaa meitä tulemaan omavaraisemmiksi, ovat muun muassa seuraavat: kasvatamme uskoa taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen, tulemme kuuliaisemmiksi, teemme parannuksen virheistämme, käytämme vanhurskaasti tahdonvapauttamme ja palvelemme muita. Lisää tietoa on kirjasessa Perustukseni kohti omavaraisuutta.

Presidentti Thomas S. Monson

”Omavaraisuus on työmme tulosta, ja se on yhdistävä tekijä kaikille muille huoltotyön menetelmille. – – ’Tehkäämme työtä saadaksemme sen, mitä tarvitsemme. Olkaamme omavaraisia ja riippumattomia. Pelastusta ei voi saavuttaa minkään muun periaatteen nojalla.’”

Thomas S. Monson (lainaten Marion G. Romneyn sanoja), ks. ”Yksilöä ja perhettä koskevan huoltotyön pääperiaatteet”, Valkeus, helmikuu 1987, s. 3

Omavaraisuushanketta johtavat pappeusjohtajat

Siionin vaarnat ovat turvapaikkoja kaikkien niihin tulevien suojaksi. Vaarnan tarkoitus on olla puolustuksena ja suojana ”myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan – – koko maan päälle” (OL 115:6). Vaarnat ovat kokoamispaikkoja, joissa kirkon jäsenet voivat palvella ja vahvistaa toisiaan, kokea ykseyttä sekä saada pappeuden toimituksia ja evankeliumin opetusta (ks. Käsikirja 1, johdanto).

Herra on sanonut pappeusjohtajille: ”Minä olen antanut teille – – avaimet – – palvelutyöhön ja pyhieni tekemiseksi täydellisiksi” (OL 124:143). Vanhin Dieter F. Uchtdorf on opettanut: ”Herran tavan mukainen omavaraisuus koskettaa tasapainoisella tavalla monia elämän osa-alueita, mukaan lukien koulutus, terveys, työllisyys, perheen raha-asiat ja hengellinen voima. – – Se tarkoittaa sitä, että teidän täytyy varsin pitkälle ottaa itse selville, mitä teidän tulee tehdä. Jokainen perhe, jokainen seurakunta, jokainen alue maailmassa on erilainen.” (”Huoltotyötä Herran tavalla”, Liahona, marraskuu 2011, s. 55.)

Omavaraisuushanke on väline, jonka avulla vaarnanjohtajat ja piispat voivat Jumalan antamalla vastuualueellaan huolehtia köyhistä ja apua tarvitsevista.

Presidentti Harold B. Lee

”Mikään uusi organisaatio ei ole tarpeen tämän kansan tarpeista huolehtimiseksi. Ei tarvita muuta kuin se, että Jumalan pappeus pannaan työhön.”

Ks. Harold B. Lee, ”Kehotuksia Jumalan pappeuden haltijoille”, Valkeus, syyskuu 1973, s. 375

Vaarnan omavaraisuuskomitea

Jotta vaarnan johtokunta voi ymmärtää omavaraisuustarpeita vaarnassaan ja vastata niihin, se voi järjestää vaarnan omavaraisuuskomitean osaksi vaarnaneuvostoa. Vaarnan omavaraisuuskomiteaa johtaa vaarnan johtokunnan jäsen, ja se kokoontuu säännöllisesti tarkastelemaan omavaraisuustarpeita vaarnassa ja suunnittelemaan niihin vastaamista. Vaarnan omavaraisuuskomiteaa kannustetaan työskentelemään piispojen huoltotyöneuvoston kanssa näiden tarpeiden arvioimiseksi ja täyttämiseksi.

Vaarnan omavaraisuuskomiteaan kuuluvat tavallisesti korkean neuvoston jäsen, vaarnan Apuyhdistyksen johtokunnan jäsen, piispojen huoltotyöneuvoston puheenjohtaja ja kaikki vaarnan kutsumat omavaraisuusasiantuntijat. Komiteaan voi kuulua myös vaarnan Nuorten Miesten johtokunnan ja vaarnan Nuorten Naisten johtokunnan jäseniä, muita vaarnan asiantuntijoita sekä lähetyssaarnaajia.

Omavaraisuuskomitean tehtävä

Tarkastellessaan yksilöiden ja perheiden tarpeita vaarnassa sekä suunnitellessaan niihin vastaamista komitea harkitsee seuraavia seikkoja:

  • Omavaraisuuden opin opettaminen piispoille ja seurakuntaneuvostoille sekä heidän tukemisensa heidän velvollisuuksissaan.

  • Yksinkertaisen suunnitelman laatiminen piispojen tukemiseksi ja vaarnan omavaraisuustarpeista huolehtimiseksi. Ks. ”Kysymyksiä komiteoiden pohdittavaksi” tämän johtajan oppaan lopussa.

  • Omavaraisuusaiheisten hartaustilaisuuksien säännöllinen tarjoaminen ja omavaraisuusryhmien järjestäminen.

  • Jatkuvan koulutuksen järjestäminen avustajille tarpeen mukaan.

  • Käyminen määräajoin omavaraisuusryhmien kokouksissa ja palautteen antaminen jäsenten edistymisestä piispoille ja seurakuntaneuvostoille.

  • Tiedon kerääminen ja välittäminen paikallisista resursseista, joita on tarjolla yhteiskunnassa ja kirkon taholta. Nämä tiedot voivat koskea ihmisiä, jotka voivat auttaa, valtion ohjelmia, avoimia työpaikkoja jne. Paikallinen omavaraisuuspalvelujen johtaja voi myös opastaa, millä tavoin kerätään tietoa yhteiskunnan tarjoamista resursseista ja kerrotaan niistä.

omavaraisuuskomitean tehtävä
Presidentti Joseph F. Smith

”Myöhempien aikojen pyhien tärkeimpiä opetuksia on aina ollut, että uskonnon, jolla ei ole voimaa pelastaa ihmisiä ajallisesti ja tehdä heistä menestyviä ja onnellisia täällä, ei voida luottaa voivan pelastaa heitä hengellisesti, korottaa heitä tulevassa elämässä.”

Presidentti Joseph F. Smith, Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 164

Vaarnan omavaraisuusasiantuntija

Vaarnan (tai piirin) omavaraisuusasiantuntijana voi palvella sisar, veli tai aviopari. Asiantuntija työskentelee tiiviisti komitean jäsenten kanssa ja valvoo omavaraisuustoimia ja -toimintoja vaarnassa. Vaarnan asiantuntijat palvelevat apuna piispoille ja seurakunnan muille johtohenkilöille (ks. Käsikirja 2, 6.3.3) ja voivat auttaa jäseniä tarpeissa, jotka koskevat esim. koulutusta, valmentautumista, perheen raha-asioita sekä jatkuvaa koulutusrahastoa, missä se on käytössä (ks. Käsikirja 2, 6.2.5). Piispa voi tarpeen mukaan kutsua myös seurakunnan omavaraisuusasiantuntijoita.

Asiantuntijalla voi olla seuraavia tehtäviä:

  • Kouluttaa ja auttaa tarpeen mukaan piispoja ja seurakuntaneuvostoja.

  • Tehdä yhteistyötä vaarnan omavaraisuuskomitean kanssa hartaustilaisuuksien koordinoimiseksi ja ryhmien järjestämiseksi.

  • Kouluttaa omavaraisuusryhmien avustajia käyttäen kirjasta Omavaraisuusryhmien avustaminen (verkossa sivustolla srs.lds.org/facilitator).

  • Määräajoin havainnoida ja tukea omavaraisuusryhmiä.

  • Antaa jäsenille tietoa saatavana olevista yhteiskunnan ja kirkon palveluista.

  • Varmistaa, että raportit täytetään sivustolla srs.lds.org/report.

Vanhin D. Todd Christofferson

”On Jumalan tahto, että me olemme vapaita ihmisiä ja kykenemme sekä ajallisesti että hengellisesti saavuttamaan kaiken, mikä meille on mahdollista, että me olemme vapaita köyhyyden ja synnin orjuuden nöyryyttävistä rajoituksista, että me nautimme itsetunnosta ja riippumattomuudesta, että me olemme kaikessa valmistautuneet liittymään Hänen seuraansa Hänen selestisessä valtakunnassaan.”

D. Todd Christofferson, ”Ikuisesti vapaita toimimaan omasta puolestaan”, Liahona, marraskuu 2014, s. 19

Kuinka jäsenet oppivat ja toimivat tullakseen omavaraisiksi

Kaikki alkaa siitä, että piispakunta ja seurakuntaneuvosto pohtivat rukoillen niitä, joilla on haasteita ja jotka voisivat hyötyä paremmasta omavaraisuudesta. Ihannetapauksessa jäsenelle esitetään henkilökohtainen kutsu joko osallistua hartaustilaisuuteen (jos sellainen järjestetään) tai liittyä suoraan johonkin omavaraisuusryhmään. Lisäksi osallistumaan voidaan kutsua niitä, jotka voivat vahvistaa muita ajallaan ja kyvyillään (ks. OL 82:18–19).

Jäsenet kokoontuvat omavaraisuusryhminä

Vapahtaja on opettanut: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni jonkin asian tähden, katso, minä olen siellä heidän keskellään” (OL 6:32). Omavaraisuusryhmät ovat pieniä, toimintaan keskittyviä neuvostoja. Ryhmässä kokoonnutaan yhteen vahvistamaan kunkin osallistujan taitoja ja uskoa. Ryhmäkokousten aikana voidaan saada henkilökohtaista ilmoitusta monista eri lähteistä. Oppikirjan lisäksi jokaisella osallistujalla on tietoa, kokemuksia ja lahjoja, jotka voivat auttaa muita oppimaan ja kasvamaan.

Ryhmä koostuu tavallisesti 8–12 henkilöstä, ja se kokoontuu parin tunnin ajaksi joka viikko 12 viikon ajan.

Kuinka ryhmät työskentelevät

Tapaamisissa opetetaan sekä oppia että elämäntaitoja

Jokaisen ryhmätapaamisen aikana osallistujat käyttävät aikaa omavaraisuuden opillisten periaatteiden kuten toimitusten tärkeyden tarkastelemiseen. He oppivat myös käytännön taitoja kuten henkilökohtaisten raha-asioiden hoitamista, paremman työpaikan hankkimista, koulutuksen lisäämistä tai pienen liikeyrityksen perustamista ja laajentamista.

Ryhmät tekevät sitoumuksia ja raportoivat edistymisestään

Jokainen ryhmätapaaminen alkaa sillä, että yksittäiset jäsenet kertovat ryhmälle edistymisestään edellisellä viikolla tekemissään sitoumuksissa. Sitten osallistujat neuvottelevat yhdessä huomatakseen esteitä ja voittaakseen niitä.

Omavaraisuusryhmät tarjoavat niitä kolmea asiaa, joita presidentti Gordon B. Hinckleyn mukaan jokainen käännynnäinen tarvitsee: ”ystävää, tehtävää ja sitä, että heitä ravitaan ’Jumalan hyvällä sanalla’ (Moroni 6:4)” (”Käännynnäisiä ja nuoria miehiä,” Valkeus, heinäkuu 1997, s. 47; ks. myös Moroni 6:3–9).

Osallistujat kertovat oppimastaan perheenjäsenille

Suuri osa oppimisesta tapahtuu ryhmätapaamisten ulkopuolella, kun jäsenet pitävät sitoumuksensa harjoittelemalla uusia taitoja. Osallistujia kannustetaan kertomaan oppimastaan perheenjäsenille.

Osallistujat vahvistavat toisiaan ”toimintapareina”

Osallistujia pyydetään joka viikko tukemaan ja vahvistamaan jotakuta muuta ryhmän jäsentä. Nämä ”toimintaparit” auttavat toinen toistaan pitämään sitoumuksensa pitämällä yhteyttä ja kannustamalla toisiaan säännöllisesti.

Vanhin M. Russell Ballard

”Perheessä, seurakunnassa tai vaarnassa ei ole mitään ongelmaa, jota ei voitaisi ratkaista, jos etsimme ratkaisuja Herran tavalla eli neuvottelemme – todella neuvottelemme – toistemme kanssa.”

M. Russell Ballard, Counseling with Our Councils, uudistettu laitos, 2012, s. 4

Avustaja ohjaa viikoittaisen ryhmätapaamisen

Omavaraisuusryhmää ei johda opettaja, mutta sitä ohjaa avustaja. Avustaja ei luennoi vaan pikemminkin seuraa kurssiaineistoa ja kutsuu kaikkia ryhmän jäseniä osallistumaan. Avustaja luo ilmapiirin, jossa Pyhä Henki voi opettaa osallistujia kaikessa, mitä heidän tulee tehdä (2. Nefi 32:5; ks. myös 2. Nefi 32:3).

Jatkuva edistyminen

Tarvittaessa vaarnan asiantuntijoille, vapaaehtoisille, kotiopettajille tai kotikäyntiopettajille voidaan antaa tehtävä seurata yksittäisten osallistujien edistymistä tai opastaa heitä puhelimitse tai henkilökohtaisesti. Vaarnan omavaraisuuskomitea voi myös päättää aika ajoin järjestää omavaraisuuskurssin suorittaneiden tapaamisen, jotta osallistujat voivat ylläpitää ystävyyssuhteita, kertoa kokemuksista ja kerrata julkaisun Perustukseni kohti omavaraisuutta periaatteita.

Keiden tulee osallistua ryhmiin?

Seuraavissa tilanteissa olevat jäsenet voivat hyötyä: paastouhriavun vastaanottajat, työttömät tai vajaatyöllistetyt, äskettäin kotiin palanneet lähetyssaarnaajat, uudet käännynnäiset, vähemmän aktiiviset jäsenet ja yksinhuoltajat.