”Uhraaminen”, Aiheita ja kysymyksiä, 2023
Evankeliumin opiskeluopas
Uhraaminen
Kuinka näytämme, mikä on meille tärkeintä
Ajattele tilannetta, jolloin olet luopunut jostakin jonkun toisen henkilön vuoksi. Se ei ehkä ollut helppoa, mutta tekemällä tuon uhrauksen osoitit, että olit halukas asettamaan tuon henkilön tarpeet omiesi edelle.
Samalla tavoin kun me uhraamme jotakin Jumalan hyväksi, me osoitamme, että me rakastamme Häntä ja olemme halukkaita asettamaan Hänet ensimmäiselle sijalle elämässämme. Uhrimme korkein ilmaus on, kun toimimme Jumalan tahdon emmekä oman tahtomme mukaan. Uhrauksemme voivat kuvastaa rakkauttamme ja kiitollisuuttamme Jeesusta Kristusta kohtaan, joka uhrasi henkensä, mikä on suurin kaikista rakkauden teoista, jotta me voimme palata elämään taivaallisen Isän luona.
Mitä on uhraaminen?
Uhraaminen on sitä, että luopuu jostakin asiasta jonkin toisen hyväksi. Jumalan kansa on uhrannut Hänelle muinaisista ajoista asti. Nykyään me uhraamme antamalla tahtomme Jumalalle ja tekemällä parannuksen synneistämme särkynein sydämin ja murtunein mielin. Me uhraamme myös aikaamme ja kykyjämme tukeaksemme Jumalan pelastuksen ja korotuksen työtä (ks. Matt. 6:33). Uhraamalla me osoitamme halukkuutemme asettaa Jumala ensimmäiselle sijalle elämässämme (ks. Matt. 19:29).
Yleiskatsaus aiheeseen: Uhraaminen
Aiheeseen liittyviä evankeliumin opiskeluoppaita: Kuuliaisuus, Kymmenykset, Pyhittäminen, Palveleminen kirkon tehtävissä
Osa 1
Jumala antoi uhrauksen lain muistutukseksi Kristuksen uhrista
Jumalan lapset elivät muinoin uhrauksen lain mukaan uhraamalla eläinuhreja muistutuksena siitä, että Jumalan Karitsa lunastaisi heidät lankeemuksesta (ks. Kol. 1:13–18; Moos. 5:6–7). Kun Jeesus Kristus oli vapaaehtoisesti uhrannut henkensä ristillä, eläinuhrien uhraaminen ei ollut enää tarpeen (ks. Luuk. 23:46; 3. Nefi 9:19; 4. Nefi 1:12). Vapahtajan uhri oli suurin yksittäinen rakkauden teko, ja se toteutti ihmiskunnan lunastuksen ja pelastuksen (ks. Jes. 53:7; 2. Nefi 2:7).
Saat lisää tietoa Vapahtajan uhrista opiskeluoppaasta ”Jeesuksen Kristuksen sovitus”.
Mietittävää
-
Abrahamin uskoa koeteltiin, kun Jumala käski häntä uhraamaan poikansa Iisakin. Voisit lukea kohdista 1. Moos. 22; Hepr. 11:17–19 ja MK Jaak. 4:5 uhrauksesta, jonka Jumala pyysi Abrahamia tekemään. Kun teet niin, mieti uhria, jonka Jumala antoi uhratessaan ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, ja uhria, jonka Vapahtaja antoi antamalla henkensä. Mitä Henki opettaa sinulle Isän ja Vapahtajan uhrauksista, kun luet näitä kohtia?
Yhdessä oppimisen toiminta
-
Kun Jeesus Kristus toteutti sovituksensa, ”sakramenttitoimitus korvasi uhraustoimituksen”. Voisitte laulaa sakramenttilauluja, kuten ”Kun Kristus, Herra, naulittiin” tai ”On suuri rakkaus Jumalan”. Voisitte myös lukea kunkin laulun yhteydessä olevat pyhien kirjoitusten kohdat ja keskustella siitä, kuinka voitte valmistautua sakramenttiin joka viikko. Kuinka se, että ajattelet sakramenttia mahdollisuutena uhrata jotakin Herralle, voisi tehdä jumalanpalveluksestasi merkityksellisemmän?
Opi lisää
-
Jeffrey R. Holland, ”Katsokaa: Jumalan Karitsa”, Liahona, toukokuu 2019, s. 44–46
-
Tracy Y. Browning, ”Jotta näkisimme Jeesuksen Kristuksen selvemmin elämässämme”, Liahona, marraskuu 2022, s. 13–15
Osa 2
Jumala pyytää meiltä särkyneen sydämen ja murtuneen mielen uhria
Nykyään elämme yhä uhrauksen lain mukaan uhraamalla Jumalalle särkyneen sydämen ja murtuneen mielen (ks. 3. Nefi 9:19–20; OL 59:8). Kuinka me annamme tällaisen uhrin? Uskomalla Kristukseen, nöyrtymällä, tekemällä todellisen parannuksen synneistämme ja tulemalla Hänen luokseen (ks. 3. Nefi 12:19; Moroni 6:1–3; OL 20:37). Tällaisten uhrausten tekeminen osoittaa, että rakastamme Jumalaa ja että olemme halukkaita tekemään, mitä Hän pyytää. Kun annamme koko sielumme Jumalalle ja kestämme loppuun asti, me voimme pelastua ja saada iankaikkisen elämän (ks. Omni 1:26).
Mietittävää
-
On luonnollista ihmetellä, huomaako Herra uhraukset, joita teet seurataksesi Häntä, ja hyväksyykö Hän ne. Pohdi Herran sanoja Joseph Smithille jakeissa OL 132:49–50. Mitä siunauksia Josephille luvattiin hänen uhraustensa ansiosta? Kuinka sinua on siunattu niiden uhrausten johdosta, joita olet tehnyt Jumalan hyväksi? Voisit kirjoittaa muistiin luettelon saamistasi siunauksista ja pohtia niitä sitten viikon varrella.
-
Yksi tapa, jolla osoitamme rakkautemme Jumalaa kohtaan, on se, että teemme uhrauksia tullaksemme Hänen luokseen. Puheessaan ”Vilpitön kaikkemme” vanhin Dieter F. Uchtdorf selitti, että uhrauksemme voivat olla niinkin yksinkertaisia kuin henkilökohtaisista haluistamme ja mukavuudestamme luopuminen, jotta voimme seurata täydemmin Vapahtajaa. Voisit lukea vanhin Uchtdorfin puheen ja pohtia, kuinka voit antaa vilpittömän kaikkesi Jeesukselle Kristukselle. Mitä voit uhrata seurataksesi Vapahtajaa paremmin kuin aiemmin?
Yhdessä oppimisen toiminta
-
Videolla ”A Broken Heart, Contrite Spirit, and Godly Sorrow” [Särkynyt sydän, murtunut mieli ja Jumalan mielen mukainen murhe] (3.58) vanhin Neil L. Andersen selittää, että särkyneen sydämen ja murtuneen mielen antaminen Herralle tarkoittaa sitä, että ”tulee enemmän lapsen kaltaiseksi”. Voisitte katsoa tämän videon ja keskustella sen jälkeen niistä lasten ominaisuuksista, joita meidän tulee tavoitella uhratessamme tahtomme Jumalalle. Voisitte myös kertoa lasten kanssa saamistanne kokemuksista, jotka ovat esimerkkinä siitä, mitä voimme oppia heidän ominaisuuksistaan.
Opi lisää
-
Neill F. Marriott, ”Sydämemme antaminen Jumalalle”, Liahona, marraskuu 2015, s. 30–32
Osa 3
Päivittäisten uhrausten avulla meistä voi tulla pyhiä kuten Jeesus Kristus
Uhraaminen Jumalalle voi auttaa meitä saamaan Hänen voimaansa, jonka avulla meistä voi tulla pyhiä. Tekemällä uhrauksia Herralle me osoitamme rakastavamme Häntä ja muita. Saatamme ajatella, että uhraaminen on vaikeaa tai hankalaa, mutta useimmiten se tarkoittaa sitä, että ”elämme päivittäin Kristuksen tosi opetuslapsina”. Kun teemme uhrauksia joka päivä pitääksemme liittomme ja seurataksemme Jeesusta Kristusta, me autamme viemään Jumalan työtä eteenpäin.
Mietittävää
-
Yksi tapa, jolla voimme tehdä uhrauksia joka päivä, on antaa aikaamme Herralle. Tähän voi sisältyä sellaisia asioita kuin että suoritamme tehtävämme tai palvelemme toisiamme. Presidentti Dallin H. Oaks on opettanut: ”Tosiaankin elämämme, joka on palvelua ja uhrautumista, on soveliain ilmaus sitoumuksestamme palvella Mestaria ja lähimmäisiämme.” Kuinka uhraat säännöllisesti aikaasi Herralle? Pohdi, kuinka sen tekeminen on auttanut sinua pääsemään lähemmäksi Kristusta ja tulemaan pyhemmäksi.
-
Joskus päivittäiset uhraukset, joita teemme Kristuksen opetuslapsina, voivat tuntua meistä pieniltä ja merkityksettömiltä. Mutta nämä uhraukset ovat tärkeitä Herralle. Lue OL 64:33, niin saat tietää, kuinka Hän suhtautuu ponnisteluihimme, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Kuinka tämä jae antaa sinulle rohkeutta tehdä jatkuvasti pieniä, päivittäisiä uhrauksia Herralle?
Yhdessä oppimisen toimintoja
-
Videolla ”A Sacrifice of Time” [Ajan uhraus] (2.53) presidentti Russell M. Nelson opettaa: ”Esivanhempamme eivät voi päästä täydellisyyteen ilman meitä, emmekä me voi päästä täydellisyyteen ilman heitä.” Tekemällä säännöllisesti temppeli- ja sukututkimustyötä meistä tulee pyhempiä kuten Jeesus Kristus. Katsokaa yhdessä video ”A Sacrifice of Time” [Ajan uhraus] ja kertokaa sitten, kuinka ajan uhraaminen useammin temppeli- ja sukututkimustyön tekemiseen on siunannut teitä. Mitä sellaista opitte muiden kokemuksista, mikä innoittaa teitä edelleen uhraaman tai alkamaan uhrata aikaanne tällä tavoin?
-
On monia tapoja, joilla saatatte uhrata jotakin Herran ja muiden hyväksi edes tajuamatta sitä. Kun pidätte liittonne, palvelette ystävää tai perheenjäsentä, maksatte kymmenyksenne tai käytätte kykyjänne muiden hyväksi, teette uhrauksia Jumalan ja Hänen lastensa hyväksi. Tehkää luettelo tavoista, joilla uhraatte päivittäin ollaksenne Kristuksen opetuslapsia. Sitten voisitte puhua siitä, kuinka näiden asioiden ajatteleminen uhrauksina vaikuttaa opetuslapseuteenne ja auttaa teitä pääsemään lähemmäksi Häntä.
Opi lisää
-
Jeffrey R. Holland, ”Palvelukseen kutsuttuina”, Liahona, marraskuu 2002, s. 36–38