Pappeuden periaatteet

Jeesuksella Kristuksella on kaikki pappeuden avaimet. Hänen johdollaan pappeuden avaimia annetaan miehille, jotka auttavat Jumalan työssä tietyissä tehtävissä, kuten seuraavassa selitetään.

Herra on antanut kaikille apostoleilleen kaikki avaimet, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan maan päällä. Virkaiältään vanhin elävä apostoli, kirkon presidentti, on ainoa henkilö maan päällä, jolla on valtuus käyttää kaikkia niitä pappeuden avaimia (ks. OL 81:1–2; 107:64–67, 91–92; 132:7).

Kirkon presidentin johdolla seuraaville paikallisille pappeusjohtajille annetaan avaimia, jotta he voivat johtaa omalla vastuualueellaan:

• vaarnanjohtajat ja piirinjohtajat

• piispat ja seurakunnanjohtajat

• Melkisedekin pappeuden ja Aaronin pappeuden koorumien johtajat

• temppelinjohtajat

• lähetysjohtajat ja lähetyssaarnaajien koulutuskeskusten johtajat

• kirkon historiallisten paikkojen johtajat.

Nämä johtajat saavat pappeuden avaimia, kun heidät erotetaan tehtäviinsä.

Pappeuden avaimia ei anneta muille, mukaan lukien paikallisten pappeusjohtajien neuvonantajat tai kirkon järjestöjen johtajat. Näille johtohenkilöille annetaan delegoitu valtuus, kun heidät erotetaan tehtävään ja kun he saavat toimeksiantoja niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet. Kirkon järjestöjen johtajat johtavat niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet (ks. 4.2.4).

Pappeuden avaimet varmistavat sen, että Jumalan pelastuksen ja korotuksen työtä toteutetaan hyvässä järjestyksessä (ks. OL 42:11; 132:8). Ne, joilla on pappeuden avaimet, johtavat Herran työtä omalla vastuualueellaan. Tämä johtamisvaltuus on voimassa vain johtohenkilön saaman tehtävän nimenomaisissa vastuissa. Kun pappeusjohtaja vapautetaan tehtävästään, hänellä ei ole enää hallussaan näitä avaimia.

Kaikki, jotka palvelevat kirkossa, erotetaan tehtävään tai he saavat toimeksiannon sellaisen henkilön johdolla, jolla on pappeuden avaimet.

Kun kirkon jäseniä erotetaan tehtäviin niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet, heille annetaan valtuus Jumalalta toimia siinä tehtävässä. Esimerkiksi:

• Naiselle, jonka piispa kutsuu ja erottaa seurakunnan Apuyhdistyksen johtajan tehtävään, annetaan valtuus johtaa Apuyhdistyksen työtä seurakunnassa.

• Miehelle tai naiselle, jonka piispakunnan jäsen kutsuu ja erottaa Alkeisyhdistyksen opettajan tehtävään, annetaan valtuus opettaa Alkeisyhdistyksen lapsia seurakunnassa.

Kaikki, jotka kutsutaan ja erotetaan tehtävään, palvelevat niiden johdolla, jotka johtavat heitä (ks. 3.4.1.2).

Kun kirkon jäsenet vapautetaan tehtävästä, heillä ei ole enää siihen liittyvää valtuutta.

Lisää tietoa jäsenten erottamisesta kirkon tehtäviin on kohdassa 18.11.

Kirkon johtavat virkailijat voivat delegoida valtuutta antamalla toimeksiannon. Kun miehet ja naiset saavat näitä toimeksiantoja, heille annetaan valtuus Jumalalta toimia. Esimerkiksi:

• Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi delegoivat valtuutta seitsenkymmenille, joille annetaan toimeksianto johtaa vyöhykkeitä ja toimia vaarnakonferenssien johtavana virkailijana.

• Lähetysjohtajat delegoivat valtuutta mies- ja naispuolisille lähetyssaarnaajille, joille annetaan toimeksianto johtaa ja kouluttaa muita lähetyssaarnaajia.

• Valtuutta delegoidaan kirkon jäsenille toimia palvelutyöveljinä ja palvelutyösisarina. Näin tapahtuu, kun he saavat piispan johdolla toimeksiannon vanhinten koorumin johtajalta tai Apuyhdistyksen johtajalta.

Valtuus, joka delegoidaan toimeksiantona, rajoittuu tiettyihin vastuisiin ja toimeksiannon kestoon.

Lisää tietoa toimeksiantojen delegoimisesta on kohdassa 4.2.5.

Ottamalla vastaan kastetoimituksen Jumalan lapsen solmivat liittosuhteen Hänen kanssaan, ja se johtaa kohti iankaikkista elämää (ks. 2. Nefi 31:17–18). Ne, jotka kastetaan, solmivat liiton, että he ovat halukkaita ottamaan päälleen Jeesuksen Kristuksen nimen, pitämään Jumalan käskyt ja palvelemaan Häntä loppuun asti (ks. 2. Nefi 31:7, 13–14; Moosia 18:10; Moroni 6:3; OL 20:37).

Vesikasteen jälkeen täytyy toimittaa kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi.

Vapahtaja on selittänyt: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5). Sen vuoksi vesikastetta seuraa konfirmointi ja Pyhän Hengen lahjan saaminen kätten päällepanemisella (ks. OL 20:41). Tässä toimituksessa ihminen konfirmoidaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi ja häntä kehotetaan ottamaan vastaan Pyhä Henki.

Kun jäsenet osoittavat uskoa Jeesukseen Kristukseen, tekevät parannuksen ja pyrkivät pitämään kasteenliiton, he saavat Pyhän Hengen kumppanuuden (ks. Moosia 18:10). Pyhä Henki voi opastaa ja ohjata heitä sekä tehdä heidät puhtaiksi synnistä koko heidän elämänsä ajan ja auttaa heitä tulemaan enemmän taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi (ks. 2. Nefi 31:17; 32:5; 3. Nefi 12:48; 27:20). He ovat ”kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään” (2. Nefi 31:18).

Kaikki Jumalan iankaikkiset siunaukset suodaan Hänen lapsilleen – Hänen tyttärilleen ja pojilleen – Jeesuksen Kristuksen sekä pelastukselle ja korotukselle välttämättömien toimitusten ja liittojen kautta (ks. 3.5.3). Melkisedekin pappeuden antaminen ja virkaan asettaminen on välttämätön toimitus miehille, jotta he voivat saada näiden siunausten täyteyden.

Mies, joka ottaa vastaan Melkisedekin pappeuden, tekee liiton, että hän on uskollinen ja pitää pappeuskutsumuksensa ja ‑vastuunsa kunniassa (ks. OL 84:44). Jumala lupaa valaehtoisesti, että ne, jotka pitävät tämän liiton kunniassa, pyhitetään Hengellä ja he saavat kaiken, mitä Isällä on (ks. OL 84:33–40; ks. myös PKO, ”Pappeuden vala ja liitto”, Evankeliumiaiheinen kirjasto).

Pappeudenhaltijoilla on pyhä kutsumus ja vastuu edustaa Herraa ja auttaa muita tulemaan Hänen luokseen ja suorittaa toimituksia ja liittoja, jotka ovat välttämättömiä pelastukselle ja korotukselle (ks. Alma 13:1–3, 6, 16). Kun pappeudenhaltijat pitävät kunniassa tämän kutsumuksen ja vastuun, heistä tulee välineitä Jumalan käsissä Hänen lastensa siunaukseksi.

Jumalan iankaikkisen elämän siunaukset ovat kaikkien kelvollisten miesten, naisten ja lasten ulottuvilla. Kaikki, jotka ottavat vastaan Herran palvelijat – ja jotka solmivat pelastuksen ja korotuksen toimituksiin liittyvät liitot ja pitävät ne – ottavat vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen. Kaikki, jotka ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen, ottavat vastaan Isän ja kaiken, mitä Isällä on (ks. OL 84:36–38; ks. myös Matt. 10:40; Joh. 13:20; OL 76:59).

Kirkon jäsenet, jotka saavat temppeliendaumentin, solmivat liiton

• elää kuuliaisuuden lain mukaan

• noudattaa uhrauksen lakia

• noudattaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin lakia

• pitää siveyden lain

• pitää pyhityksen lain.

Osana endaumenttitoimitusta henkilöä ohjataan käyttämään pyhän pappeuden garmenttia koko elämänsä ajan. Endaumentissa solmittujen liittojen pitämiseen sisältyy pyhä etuoikeus käyttää temppeligarmenttia (ks. 26.4.2).

Endaumenttiliittojen vastaanottamiseen ja pitämiseen liittyviä siunauksia ovat suurempi tieto Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan, jumalallinen varjelus ja jumalisuuden voima. (Ks. OL 38:32; 84:19–21; 109:22; ks. myös 27.2 tässä käsikirjassa.)

Sinetöimistoimituksessa mies ja nainen solmivat liiton Jumalan ja toistensa kanssa. He solmivat liiton ja lupaavat ottaa toisensa vastaan aviomiehenä ja vaimona, neuvotella ja työskennellä yhdessä rakkaudessa ja vanhurskaudessa sekä täyttää jumalallisesti heille annetut tehtävät aviomiehenä ja vaimona sekä isänä ja äitinä.

Mies ja nainen, jotka ovat uskollisia tälle liitolle, liitetään yhteen aviomieheksi ja vaimoksi koko iankaikkisuudeksi. Parin päälle sinetöidään heidän uskollisuutensa kautta kaikki Jumalan ikuisen liiton siunaukset, joista korkein on korotus yhdessä iankaikkisten jälkeläisten kanssa (ks. OL 132:19–20; ks. myös 66:2; 131:1–4 sekä 27.3 ja 38.4 tässä käsikirjassa).