Jacksonin perhe

Kun ensimmäinen pyhien ryhmä oli lähtenyt Suolajärven laaksoon, sinne lähti tuhansia muitakin pyhiä. He kulkivat pitkän matkan, ja Herra auttoi heitä. Yksi matkaan lähteneistä perheistä oli Jacksonin perhe. He jättivät kotinsa Englannissa ja olivat innoissaan voidessaan lähteä auttamaan pyhiä Siionin rakentamisessa.

Oppi ja liitot 136:1–­11; Saints, osa 2, s. 222–223

Jacksonit ylittivät valtameren laivalla. Sitten he matkustivat junalla osan matkasta Suolajärven laaksoon. Heidän olisi käveltävä loppumatka.

Saints, osa 2, s. 222–223

He tekivät pienet käsikärryt, joissa he kuljettivat ruokansa, vaatteensa ja muut tavarat, jotka he halusivat ottaa mukaan. Monet pyhät pääsivät tällä tavoin turvallisesti laaksoon.

Saints, osa 2, s. 223–226

Elizabeth ja Aaron Jackson vetivät raskaita käsikärryjään. Heidän lapsensa Martha, Mary ja Aaron nuorempi kävelivät. Se oli kovaa työtä. He toivoivat pääsevänsä laaksoon ennen talvea. Mutta syksyn tullessa heillä oli yhä pitkä matka kuljettavanaan. Alkoi tulla kylmä, ja ruoka oli loppumassa.

Saints, osa 2, s. 223–226, 229, 231–232

Salt Lake Cityssä Brigham Young sai tietää pyhistä, jotka olivat matkalla Suolajärven laaksoon. Hän oli huolissaan heistä. Seuraavana päivänä kirkossa hän kertoi kaikille, että nämä pyhät olivat vaikeuksissa. Hän pyysi heitä täyttämään vankkurit tavaroilla, joita pyhät tarvitsisivat. ”Menkää ja tuokaa tänne ne ihmiset”, hän sanoi.

Saints, osa 2, s. 229–230

Kokouksessa olleet naiset riisuivat lämpimät sukkansa ja panivat ne vankkureihin. Toiset antoivat ruokaansa, huopiansa, kenkiään ja vaatteitaan. Kaksi päivää myöhemmin yli 50 miestä ja 20 vankkuria lähti laaksosta auttamaan.

Saints, osa 2, s. 230

Kun Jacksonin perhe jatkoi kävelemistä, alkoi sataa lunta. Aaron sairastui vakavasti. Hänen oli vaikea kävellä. Pyhien piti ylittää jäätävän kylmä joki, ja se teki Aaronista vieläkin heikomman. Sinä yönä Aaron kuoli. Valitettavasti hänen perheensä täytyisi jatkaa eteenpäin ilman häntä.

Saints, osa 2, s. 232–234

Seuraavana aamuna maassa oli lisää lunta. Jacksonit ja muut pyhät työnsivät ja kiskoivat käsikärryjään lumen halki. He rukoilivat joka päivä, että Jumala auttaisi heitä.

Oppi ja liitot 136:29; Saints, osa 2, s. 234–235

Eräänä iltana Elizabeth oli huolissaan lapsistaan. He olivat nälkäisiä ja kylmissään. Pääsisivätkö he Suolajärven laaksoon? Hän nukahti ja näki unessa Aaronin. Aaron sanoi: ”Piristy, Elizabeth.” Hän kertoi Elizabethille, että apua oli tulossa.

Saints, osa 2, s. 235–236

Aaron oli oikeassa. Pian Suolajärven laaksosta lähteneet miehet saapuivat vankkureineen. He antoivat pyhille ruokaa ja vaatteita. Pyhät hurrasivat, nauroivat ja halasivat miehiä. He lauloivat kirkon laulun ja kiittivät taivaallista Isää siitä, että Hän oli vastannut heidän rukouksiinsa.

Oppi ja liitot 136:28; Saints, osa 2, s. 236

Kun he viimein pääsivät laaksoon, oli sunnuntai. Brigham Young sanoi kirkon jäsenille Salt Lake Cityssä, että kirkkoon menemisen sijaan heidän pitäisi mennä toivottamaan tervetulleiksi pyhät, jotka olivat saapuneet. He tervehtivät kylmissään olevia ja väsyneitä pyhiä ja kutsuivat heidät koteihinsa.

Saints, osa 2, s. 239–240