Profeetat ja profetia

Profeetat ja profetia ovat tärkeällä sijalla kaikkialla Vanhassa testamentissa. Abraham, Iisak ja Jaakob näkivät näkyjä ja puhuivat taivaallisten sanansaattajien kanssa. Mooses puhui Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin ja välitti Hänen tahtonsa israelilaisille. Ensimmäinen kuninkaiden kirja ja Toinen kuninkaiden kirja kertovat profeetta Elian ja profeetta Elisan ikimuistoisista teoista ja sanomista. Vanhassa testamentissa kerrotaan myös naisprofeetoista kuten Mirjam ja Debora sekä muista naisista, joita oli siunattu profetian hengellä, kuten Rebekka ja Hanna. Ja vaikka psalmit eivät olekaan virallisten profeettojen kirjoittamia, nekin ovat täynnä profetian henkeä, varsinkin niiden osoittaessa kohti Messiaan tulemista.

Mikään tästä ei tule yllätyksenä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille. Itse asiassa Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi opettaa meille, että profeetat eivät ole vain kiinnostavia historiallisia hahmoja vaan olennainen osa Jumalan suunnitelmaa. Vaikka jotkut saattavat pitää profeettoja vain Vanhan testamentin aikoihin kuuluvina, me ymmärrämme, että he ovat meille yhteistä Vanhan testamentin aikojen kanssa.

Jesajan tai Hesekielin kirjan jonkin luvun lukeminen saattaa silti tuntua erilaiselta kuin nykyisen kirkon presidentin yleiskonferenssipuheen lukeminen. Joskus on vaikeaa nähdä, että muinaisilla profeetoilla oli jotakin sanottavaa meille. Onhan maailma, jossa me elämme nykyään, melko erilainen kuin se maailma, jossa he saarnasivat ja profetoivat. Ja se tosiasia, että meillä on elävä profeetta, voi herättää kysymyksen: Miksi kannattaa vaivautua – ja vaivannäköä tosiaan tarvitaan – lukemaan muinaisten profeettojen sanoja?

Useimmissa tapauksissa nykypäivän ihmiset eivät ole Vanhan testamentin profeettojen ensisijaista kohdeyleisöä. Niillä profeetoilla oli välittömiä huolenaiheita, joita he käsittelivät omana aikanaan ja omassa paikassaan – aivan kuten meidän myöhempien aikojen profeettamme käsittelevät meidän välittömiä huolenaiheitamme tänä päivänä.

Samaan aikaan profeetat voivat nähdä myös välittömiä huolenaiheita pidemmälle. He opettavat iankaikkisia totuuksia, jotka ovat merkityksellisiä kaikkina aikoina ja kaikkialla. Ilmoituksen siunaamina he näkevät laajemman kuvan Jumalan työstä. Esimerkiksi Jesaja varoitti oman aikansa ihmisiä näiden synneistä. Hän kirjoitti myös niiden israelilaisten vapautumisesta, jotka eläisivät 200 vuoden päästä tulevaisuudessa. Samalla hän opetti vapautumisesta, jota koko Jumalan kansa tavoittelee. Lisäksi hän kirjoitti profetioita, jotka tänäkin päivänä odottavat yhä toteutumistaan – kuten lupaukset ”uudesta maasta” (ks. Jes. 65:17), joka tulee olemaan ”täynnä Herran tuntemusta” (Jes. 11:9), jonne Israelin kadonneet heimot kokoontuvat ja jossa ”kansanheimot” eivät enää ”harjoittele sotataitoja” (Jes. 2:4). Se ilo ja innoitus, joka tulee Vanhan testamentin profeettojen kuten Jesajan sanojen lukemisesta, on osittain sen käsittämistä, että meillä on oma rooli sinä loistavana päivänä, jonka he näkivät.

Kun siis luet muinaisia profetioita, voi olla hyödyllistä oppia asiayhteydestä, jossa ne kirjoitettiin – mutta sinun tulee nähdä niissä myös itsesi eli soveltaa niitä itseesi (ks. 1. Nefi 19:24; ks. myös jae 23). Toisinaan se tarkoittaa sitä, että näemme Babylonin vertauskuvana synnistä ja ylpeydestä – emme vain muinaisena kaupunkina. Se voi tarkoittaa sen ymmärtämistä, että Israel on Jumalan kansa aina ja kaikkialla. Tai se voi tarkoittaa sitä, että näemme Siionin myöhempien aikojen työnä, johon Jumalan kansa osallistuu, sen sijaan että näkisimme sen vain toisena Jerusalemia tarkoittavana sanana.

Me voimme verrata pyhiä kirjoituksia omaan elämäämme, koska ymmärrämme, että profetia voi täyttyä monin tavoin. Hyvä esimerkki on profetia jakeessa Jes. 40:3: ”Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle tie!” Juutalaisille, jotka oli viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin, tämä lausunto oli saattanut tarkoittaa sitä, että Herra järjestäisi keinon päästä pois vankeudesta ja takaisin Jerusalemiin. Matteukselle, Markukselle ja Luukkaalle tämä profetia viittasi Johannes Kastajaan, joka valmisti tietä Vapahtajan palvelutehtävälle kuolevaisuudessa. Ja Joseph Smith sai ilmoitusta, että tämä profetia täyttyy yhä tänä aikana valmistautuessamme Kristuksen tuhatvuotiseen hallintokauteen. Tavoilla, joita opimme yhä ymmärtämään, muinaiset profeetat tosiaan puhuivat meille. Ja he ovat opettaneet monia kallisarvoisia, iankaikkisia totuuksia, jotka ovat aivan yhtä merkityksellisiä meille kuin ne olivat muinaiselle Israelille.

Kenties sitäkin tärkeämpää kuin nähdä itsesi Vanhan testamentin profetioissa on se, että näet niissä Jeesuksen Kristuksen. Jos etsit Häntä, niin löydät Hänet, vaikka Häntä ei mainittaisikaan nimeltä. Voi olla hyvä pitää mielessä, että Vanhan testamentin Jumala, Herra Jehova, on Jeesus Kristus. Aina kun profeetat kuvailevat, mitä Herra tekee tai mitä Hän aikoo tehdä, he puhuvat Vapahtajasta.

Löydät myös Daavidin sukulinjasta viittauksia Voideltuun, Lunastajaan ja tulevaan kuninkaaseen. Nämä kaikki ovat profetioita Jeesuksesta Kristuksesta. Yleisemmin luet vapautuksesta, anteeksiannosta, lunastuksesta ja palautuksesta. Kun Vapahtaja on mielessäsi ja sydämessäsi, nämä profetiat suuntaavat sinua luonnollisesti kohti Jumalan Poikaa. Paras tapahan ymmärtää profetiaa on se, kun meissä on ”profetoimisen Henki”, joka Johanneksen mukaan on ”Jeesuksen todistajissa” (Ilm. 19:10).